Jaa, niin. Kävin siis marraskuussa Italiassa piipahtamassa! Ehkä tässä vaiheessa olisi hyvä aika kertoa reissustani ennen kun jää ensi vuodelle :D Kyseessä oli siis jälleen CULTrips-hankkeen pilottimatka, ensimmäinen pilottimatka kun suuntautui Luxemburgiin(siitä lisää täältä)! Mutta siis, onhan Italia nyt ihan eri asia, ja vaikka ei nyt siellä Sisiliassa tai Roomassa hirveästi kerennyt viipyäkään, niin ei tuo pohjoisempikaan Italia, tarkemmin sanottuna Umbria, jäänyt yhtään huonommaksi!
Varoitus: seuraa hirvittävä määrä kuvia. Tuhannesta kuvasta kun on vähän hankala karsia... Muut matkalaiset jo vähän kommentoivatkin että eivät tunnista minua ilman kameraa kun oon sen kanssa kaikkialla :D
 |
| Turistipose. |
Eka päivä meni Roomaan tutustuen. Kaikkea ei todellakaan kerennyt käymään läpi, mutta Colosseum nähtiin niin sisältä kuin ulkoa ja myös muita roomalaisia rakennuksia. Ei ollut opasta joten oli vähän hankala tietää missä oli mikäkin ollut, mutta päivä meni rentoillen ja ihmetellen.
Olihan se Colosseum toki hieno. Siitä nyt ei saanut hirveästi irti kun ei ollut ketään selittämässä, kunhan nyt siinä katseltiin että jaaha, täällä kai ne gladiaattorit silloin joskus tappeli. Paljon kertoi myös se, että kun tultiin Colosseumin sisälle, otin yhden kuvan itse Colosseumista, huomasin maassa olevan kissan ja otin siitä ainakin viisi kuvaa... :D
Mutta! Siellä oli sitruunapuita! Mokomat olivat laittaneet ne aitojen taakse, mutta silti!!! 
Ja koska Italiassa oltiin, niin tärkeintä oli RUOKA. Kyllä, suuret kirjaimet olivat tarpeen tällaiselle wannabe-kulinaristille. Pastaa, pizzaa, jäätelöä. Kaikki parasta ikinä.
 |
| Tuoretta
basilikaa pizzassa, jossa mozzarellaa, oliiviöljyä(aina..!) ja tomaattia! Sai itse valita
miten suuren palan haluaa, ihana paikka jonne paikalliset johdattivat! |
Itse matka aloitettiin oliivipäivällä. Italialaisille oliiviöljy on The Juttu, kun puhutaan ruoasta. Sitä laitetaan kaikkialle minne vain pystytään, ja pääsimme tutustumaan sananmukaisesti oliiviöljyn juurille, sieltä mistä öljy tulee - oliivitiloille. Ja oliivipuita oli paljon! 
Pääsimme myös itse kokeilemaan oliivien keräystä, tosin vähän vanhanaikaisemmilla menetelmillä. Nykyään käytetään verkkoja ja sellaista haravan näköistä vekotinta, joka heilui jonkinlaisen moottorin avulla heittäen oliivit talteen.
Ja koska oliiviöljyn elinkaareen tutustuttiin, oli seuraavana vuorossa ns. puristamo, jossa oliiveista tehtiin oliiviöljyä. Ihana brittienglannin omaava opas kertoili meille prosessista, ja huvitti hiukan että myös tehdasoloissa italialainen elämäntapa kävi selville - kellään ei ollut mitään valkoisia pukuja vaikka oltiin elintarvikkeiden kanssa tekemisissä ja oliiviöljyastiat olivat ammollaan :D Mitä sitä turhia stressata mistään bakteereista!
 |
| Päästiin
myös maistamaan oliiviöljyä. Kyllä, ja meitä opetti ammattilainen, joka
tunsi millaista on hyvä tai huono oliiviöljy! Oliiviöljyn
ammattilainen, kuvitelkaapas sitä! Parasta on kyllä EXTRA VIRGIN OLIVE
OIL, josta kyllä muistettiin meitä joka välissä :D |
Seuraavan päivän teemana oli tryffelit, ja lähdettiin jo heti aamusta korkealle vuoren rinteille harjoittamaan vähän tryffelinmetsästystä! Faktanurkka: tryffeli on siis eräänlainen peruna(kuulemma, mutta miusta se muistuttaa enemmän sieneä), joka kasvaa maan alla muutamasta sentistä puolen metrin syvyyteen. Tryffelit, ainakin valkoiset, saattaa maksaa ihan älyttömiä määriä(2000 e/kg), mutta on niitä perustryffeleitä(90e/kg). Tryffelin tuoksu on ihan omanlaisensa, joten loppujen lopuksi tryffeliä ei edes tarvita paljoa maustamaan ruokaa.
Mutta
ennen kuin lähdette pää kolmantena jalkana laukkaamaan sinne
lähimetsään, tryffelinmetsästykseen tarvitaan kolme asiaa:
tryffelikoira, eräänlainen maan kuopimiseen tarkoitettu "keppi" sekä
sertifikaatti. Suomessa tryffeleitä ei kyllä taida suuremmin kasvaa,
joten mikäli mieli tekee lähteä niin kannattaa suunnata Italiaan!
Päästiin vierailemaan tryffelimessuilla, jossa syötiin lounasta luonnollisesti tryffelillä maustettuna. Tryffelilasagne saattaa näyttää vähän lättänältä, mutta oli rehellisesti yksi parhaimmista ruoista mitä Italiassa pääsin maistamaan!
Viimeisenä varsinaisena, kokonaisena matkapäivänä keskityttiin käsitöiden ihmeelliseen maailmaan. Vierailukaupunkina toimi Foligno, joka kaikkien italialaisten kaupunkien tapaan henki historiaa ja keskiaikaa! Päivä oli kyllä yksi parhaimmista, koska milloin muulloin tulee mahdollisuus tehdä paperia keskiaikaiseen tyyliin? Oppaana oli suloinen italialainen mies, joka selitti italiaksi mitä pitää tehdä ja tulkki sitten käänsi englanniksi.
 |
| Tyylikkäänä myssyt päässä. Hyvin sovellun tähän keskiajan tyyliin! |
Tuossa isossa saavissa oli (kylmää) vettä, pieneksi hakattua vaatesilppua ja hiukan suolaa. Oikealla oleva "oppipoika" sekoittaa seosta kun "mestari" ottaa silppua eräänlaiselle sihdille. Muistan vieläkin miten opas kertoi miten sihtiä pitää kääntää "horizontaaale - vertikaaale"!
Meillä oli erilaisia vaihtoehtoja erilaisista aktiiviteeteista. Koska olin Luxemburgissa maastopyöräillyt, päätin nyt ottaa brodeeraustyöpajan. Kun tulimme paikalle, siellä oli kasa italialaisia mammoja kerääntynyt pöydän ympärille, pöydällä käsityötarvikkeet ja italiano-englanti-sanakirja. Niin suloista! Itse sain ryhmän vanhimman mummon oppaakseni, joka osasi ehkä viisi sanaa ranskaa, mutta se ei haitannut yhteisymmärrystämme yhtään. Kysyin vain "si? si?" ja hän vastasi teinkö väärin vai oikein. Lisäksi häneltä sai elämänohjeita - tulkkimme käänsi, että tämän 80-vuotiaan mummon mukaan "koskaan ei pidä lopettaa oppimista".
Voiko ihminen todemmassa ollakaan! Mummo myös ojensi minulle pienen mustan muistikirjansa ja kirjoitin siihen osoitteeni ylös, samoin kuin minäkin otin hänen osoitteensa. Laitoin mummolle jouluna joulukortin, liekkö mennyt sitten perille.. Mutta tuollaista kokemusta ei kyllä hevillä unohda!
Illalla(oho, tämä taisi ollakin toisen päivän ilta) tehtiin italialaista ruokaa itse Montefalcossa. Ohjaajana oli paikallinen australialainen yrittäjä, joka veti tällaisia italialaisia kokkausiltoja työkseen. Opeteltiin tekemään Aitoa Pastaa, lisäksi tehtiin punaviinikeksejä ja tryffeleitä lisättiin tietenkin itse pastaan.
 |
| Pastalevyn piti olla niin ohutta, että sen läpi näki. Tässä taitaa olla vielä urakkaa jäljellä... |
 |
| Valmista pastaa! Oi että oli hyvää - niin kuin kaikki muukin tuolla illallisella, joka valehtelematta kesti lähes kolme tuntia. Mutta mikäs siinä syödessä ja viiniä nauttiessa :D |
Ja takaisin Folignoon. Kerran vuodessa siellä järjestetään suuret keskiaikaiset markkinat, joissa väki pukeutuu tuon ajan asuihin ja jokainen asun yksityiskohta on tarkasti mietitty. Yksi asu saattoi maksaa jopa 10 000 euroa ja korkkarit oli sellaista sorttia että niillä ei näillä koivilla ainakaan kannata mennä Italian mukulakivikaduille horjahtelemaan! Pukuja pystyi myös lainaamaan/vuokraamaan, ja kävimme paikallisessa pukuvuokraamossa, jossa puvut oli tehty käsin! Uskomatonta.
Uskomatonta on myös sekin, miten paljon italialaiset omistautuvat kyseiselle festivaalille - järjestetään upea kulkue, rahat vaihdetaan euroista vanhoiksi rahoiksi ja kaikki nykyaikaiset kaupat ja kyltit peitetään. Lisäksi paikalla järjestetään Quintana-hevoskilpailu, jossa kilpailijat kiertävät kahdeksikon muotoista rataa ja yrittävät pyydystää peitsellä renkaita - samalla kun istuvat laukkaavan hevosen selässä. Voin siis kuvitella sitä tunnelmaa, joka tuolla vallitsee aina syyskuisin! Haaveena olisi päästä kokemaan tuollainen tilaisuus, oi..!
Vaikka en päässytkään kokemaan itse festivaalia, toi viimeinen ilta mukanaan yllätyksen - keskiaikaisen juhlaillallisen, jonne meidät johdattivat italialaisrumpalipojat pukeutuneina keskiaikaisiin asuihin! Paikalla oli myös "kuningas" ja "kuningatar", tarjoilijoita ja jokaisen ruokalajin välissä keskiaikaisia viihdyttäjiä.
Ennen jokaista ruokalajia tuli naamioitu mies pukeutuneena häikäiseviin asukokonaisuuksiin jäljessään tarjoilijat, jotka kantoivat mukanaan seuraavaa ruokalajia. Koko joukko käveli kuningasparin luo, ja kuningaspari nyökkäsi mikäli hyväksyi ruoan syömäkelpoiseksi. Ja sitä se todellakin oli.
(kuvia saa isommiksi klikkaamalla)
Viihdykettä tarjosi myös tulennielijä, joka seisoi ja makasi myös piikkimatolla(jossa oli noin 10 sentin piikit, ei mitään lällyjä rentoilumattoja mitä Suomessa näkee) samalla kun nainen seisoi hänen rintansa päällä. Auts.
Siinä tiivistettynä matkani. Viimeinen päivä alkoi oikein mukavasti, kun viideltä oli herätys ja minäpä sitten iloisesti heräsin kolmea vaille viisi. Paniikkihan siitä tuli, mutta onneksi kukaan ei suuttunut ja ONNEKSI olin pakannut edellisenä päivänä! Toisen kerran sitten meinattiin myöhästyä lentokoneesta eikä edes tiedetty sitä kun ei älytty kuunnella kuulutuksia, ja kännykästäkään ei voinut katsoa aikaa kun oli akku lopussa. Siinä sitten kun saavuttiin porteille, meitä vastaan tulee hätääntynyt lentoemäntä hoputtaen: "Madam! The plane is leaving! You must run! Run, madam or you'll miss the plane!". Juostiin ja kerettiin. Taisi jäädä vähän tuo italialainen elämänrytmi päälle siellä.. :D Ekana päivänä bussikuskikin oli sellaiset lupsakat 1,5 tuntia myöhässä! Mutta pitää sitä oppia rentoutumaan.
Vaikka aurinko paistoi, niin Italiassa oli KYLMÄ. Olikin aika ironista, että sain sieltä flunssan kun tulin takaisin. Eli, seuraavan kerran kesällä!
Jos haluaa kytätä lisää Italian kuvia, niitä löytyy täältä.
