Back to black

Kotiuduin Ranskasta jo 6 päivää sitten, mutta enpä ole jaksanut kirjoitella tänne. Koko viikko on mennyt vähän koomassa, yrittäen kotiutua Suomen kylmään niiden +20 helteiden jälkeen. 
  
Tämän päiväinen lumisade ei kyllä inspiroinu yhtään. Mieluummin olisin vaan jäänyt fiilistelemään Ranska-muistoja sisälle lämpimään, mutta uloshan sitä oli lähdettävä!  
Ranskassa tuli pohdittua jos jonkinlaisia asioita, muun muassa nyt omaa itseään ja ajatuksiaan ympäröivästä maailmasta. Niin paljon uusia ihmisiä, kulttuureita ja unohtumattomia hetkiä - siitä kaikesta ei selvitä ihan yhdessä yössä.

Oho, ei miun hiukset nyt ihan noin vaaleet oo!

Ranskassa ehkä uskalsi olla rohkeampi ja jutella enemmän ihmisten kanssa. Olosuhteiden pakosta, tietenkin, eihän sitä voi mennä 30 ihmisen keskelle ilman että puhuu mitään kenellekään, sehän olisi ihan hullua, ja siksi ihan mahtavaa, että kenelle tahansa pystyi juttelemaan melkein mistä tahansa! Suomessa kaikki palaa taas omiin uomiinsa ja elämä rajoittuu välille kämppä-koulu-koti. Tosin, voishan sitä yrittää jotenkin rikkoa rutiineja täälläkin ettei vallan turru.

Queen in my hand.

Yleensä aina sen jälkeen, kun on palannut ulkomailta, on ollut jotenkin helpottunut olo - takaisin ihanaan Suomeen! Mutta nyt tuntui että olisin voinut jäädä sinne helposti seuraavaksikin kahdeksi viikoksi. Koulu ei olisi ehkä hirveästi tykännyt, tosin tämän viikon koulussa olleena voisin sanoa että enpä olisi paljosta paitsi jäänytkään...

Tuntuuko joskus siltä että täytyy nostaa jalat ylös?

No, jos se vielä tästä. Ostin tänään kahdella eurolla keltaisen narsissin ja piristeenä on myös Ranskasta ostamani maailman söpöimmät balleriinat, jotka odottavat lehmätuolin päällä kärsimättömästi jalkoihin pääsyä.  
Kevät, voisit tulla jo!