Flash!

Voisin välillä pölistä näistä koulujutuistakin, koska tän blogin perusteella voisi epäillä että käynkö mie koulussa nykyään ollenkaan..! Meillä alko pari kuukautta sitten verkkomultimediakurssi, jossa ollaan tutustuttu Adobe Flashiin ja tehty ihan perus animaatioharjoituksia, esim. miten saadaan joku juttu pyörähtämään 360 astetta tai siirtymään oikeasta nurkasta vasempaan(villiä, tiedän!). 

Meidän ns. "lopputyö" on animoida jokin satu tai sen osa, ja sen voi myös halutessaan modernisoida. Myö päädyttiin sitten piiiitkällisen pohdinnan jälkeen punahilkkaan, jonka seikkailu onkin sitten vähän erilainen mitä Grimmin veljekset alunperin tarkoitti!

Vähän hahmosuunnittelua.

Meidän tarina ei ole oikeastaan pelkkä tarina, vaan Punahilkka-peli. Ja siinä pelissä tarinaa on raiskattu aika rankasti - susi on Puniksen juoppo kaveri, mummo omistaa kuntosalin ja loppuhuipentuma on ultimate battle scene, oh yeah! 

Ehkä laitan lopputuloksen tännekin, jos saan muilta luvan. Ehkä lopullinen tuotos saattaisi hiukan selventää asioita muutenkin :D

Tää nyt sitten ehkä meni vähän yli :D Kovis Punis!

Pieni vilaus lopullisesta animaatiosta:

Punahilkka on hyvin tyytymätön. Mutta miksi?

Varhaismummon mattoturinoita

Hiihtolomalla oli vähän aikaa, joten mitäpä muutakaan tällainen varhaismummo olisi tehnytkään kuin kutonut maton. Alunperin insipiraatiota sain tästä matosta, mutta yksinkertaistin sen äärimmilleen ja tein vain raitoja. Olihan tämä kuitenkin elämäni ensimmäinen matto, joten mitään kovin monimutkaista en viittinyt ruveta tekemään. Väreiksi olin alunperin ajatellut mustaa ja valkoista, mutta ihan täysin mustaa Taitoshopissa ei ollut. Otettiin sitten tommoista ihan tummansinistä, joka tietyssä valossa kyllä näyttää melko mustalta.

Kangaspuita pystyi varaamaan Sovintolasta, josta sitten varattiin tälle viikolle ja paikalla oli ohjaajakin näyttämässä miten tämä matto nyt syntyy - vaikka olisihan noita neuvojia ollut jo omasta takaakin :D
 
Taustalla kuului millon YleX, milloin Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie(jaksoin kuunnella toisen CD:n puoleen väliin - sitten alkoi päähenkilön omakotitalopakkomielle tuntua vähän kuivalta), ja viimeisenä päivänä sivistyneesti ranskalaista musiikkia.

Kyllä se jo aika äkkiä alkoi näyttää ihan maton näköiseltä! Vähän reunat ovat epätasaiset, mutta yritän lohduttautua sillä, että hei - se on miun eka matto. Välillä piti pitää kahvitauko. Termarissa oli mukana kuumaa pannukahvia ja lisäksi oli äidin tekemää pannukakkua omenahillolla, mmmm. Tuo haimuki on miun lemppari, 50 snt kirpparilta <3 Ja toisen päivän iltana se alkoi jo näyttää valmiilta! 1,8 metriä, kaksi päivää. Halusin sellaisen ihan selkeän ja yksinkertaisen, enkä mitään perinteistä räsymattoa - vaikka olisi sellainenkin kyllä ihan kiva! Ehkä seuraavaksi projektiksi sitten sellainen, ja tällä kertaa vanhoista kuteista :) 
Oli kyllä fiksu olo kun menin käsityökauppaan ja kysyin: "Onko täällä madon kuteita?" Huomasin kyllä heti sanoessani että hetkinen, joku meni pieleen... Kauppias hymyili ja korjasin äkkiä virheeni nauraen.

Semmosta tällä viikolla! Mitenkäs teidän hiihtoloma? :)

Vuonna 2011 ostetut vaatteet

Tammikuussa 2011 lueskelin Päiväkuvitelmia-blogin merkintää, jossa tekijä oli piirtänyt kaikki vuonna 2010 ostamansa ja saamansa vaatteet. Ja koska elämme maailmassa, jossa muiden ideoita kopioidaan häikäilemättä, niin päätin sitten itekkin pitää sellaista itsekin vuodesta 2011 - ja yllättävän ahkerasti siihen jaksoin piirrellä! Piirtämisen taso sitten vaihtelee aika paljonkin, ja lopussa kaikki on ihan sekavaa :D No jos tuosta jotain saisi selville!

   

 

 

 

 

No, lokakuussa tuli sitten vähän osteltua joten marraskuulle piti laittaa ostolakko, jotta joululahjabudjetti pysyis edes jotenkin kasassa..! 

Sitten vielä ekstrana kengät ja korut ja hatut plus inventaario kaikista.

Kenkiä ostin yllättävän paljon, ikinä en ole edes kiinnittänyt niihin huomiota, mutta nyt..! Pietarista piti ostaa kun sai halvalla, ja pari viikkoa sitten ostetut talvikengät on uusi rakkauteni. Kyllä, miustakin tuli yksi niistä blondeista jotka kirkuu kenkien perään, iiik! Tai ehkäpä ostin vaan kenkiä varastoon ja käytän näitä seuraavat kymmenen vuotta 8) <--tekosyy joka kerta kun ostaa jotain kallista

Hyvin kyllä huomasi miten rahaa menee vaatteisiin - noin 30 euroa siis kuussa. Oon iloinen siitä, että suurin osa on kirpparilta haalittuja, hyviä löytöjä! :)

Tietenkinhän tuota vois vielä vähän tiukentaa ettei ostais aivan jokaista rääsyä joka eteen sattuu(niinhän oon toki tehnyt tähän asti..), mutta esimerkiksi verrattuna esikuvaani, miun loppuvuoden saldo oli puolet vähemmän. No, onhan se tietysti aika itsestäänselvää, että  köyhän opiskelijalla ja työssäkäyvällä on vähän erilainen budjetti. Mutta ylpeänä julistan: kaikkia vaatteita oon käyttänyt( paitsi paria paitaa, mutta voi niitäkin opetella käyttämään ) !

Tällä hetkellä en koe tarvitsevani oikein mitään. Ehkä parit farkut olisi kivat - haaveilen tilkkutäkkifarkuista, mutta sellaiset voi kyllä toteuttaa itsekin. Lisäksi lasketellessa ja hiihtäessä kunnon toppahousut voisivat olla ihan kätevät. Ja ennen kesää alkaa taas farkkuhaalarisortsien armoton etsintä, mutta ainakin näin kuukauden ajan voisi jättää ostokset muille ja keskittyä vaikka kouluun ja kotiseutumatkailuun!

Grasuopiskelija my ass

Otsikko siis viittaa siihen, että vaikka opiskelenkin tällä hetkellä graafista suunnittelua, ei blogin sisältö siihen kovin paljoa viittaa. Kyllä mie siellä koulussakin käyn, en vaan sitä hirveästi mainosta koska se on niin itsestäänselvää!

Viime vuonna sain (ainakin) yhden luonnosvihkon täyteen, ja tänään sain viimein skannailtua joitain kivoimpia juttuja sieltä.

Oho, tää olikin toissavuodelta. Mutta miusta tää on hassu, harvemmin piirtelen vanhempia ihmisiä!

Kaupunkimaisema, jonka tein joskus tunnilla. Jos on tylsää, yrittäkää etsiä: -Pikachu-ilmapallo, juoppo, vuohi, bisnesmies ja supermies!

Mökillä ei ollut kameraa, joten piti piirtää. Ei kyllä haitannut yhtään. <3 Voi, ikävä kesää! Aikasempina kesinä en ollut ollut mökillä kovinkaan monta kertaa yötä, ja tänä kesänä olin 2-3 kertaa :)

Noh, nukkuvat ihmiset nyt vaan jaksaa pysyä malleina! Joten miepä sitten piirrän. Yks ruotsalainen mies näki kun piirsin näitä nukkuvia herroja, ja sitten kyseli lentoasemalla että oonko pitkäänkin piirrelly ja kehu piirroksia :DD Hahaha!

Ja sitten pari sarjakuvaa. Miehän piirrän sarjakuvia ehkä kerran vuodessa, ja siinä se. En muutenkaan niin innostu muusta kun Fingerporeista, Aku Ankoista(Don Rosa on kunkku) ja Jereistä, mutta aina välillä tulee joku idea joka on ihan pakko toteuttaa! Tässä pari suomalaisista kertovaa, aika stereotyyppistä, mutta silti suhteellisen todellista sarjakuvaa - ainakin asianomaisen kokemusten perusteella :D Ja jälkimmäisessä tapauksessa se on niin rasittavaa kun kaikki on vaan hiljaa...! Oi, tätä suomalaista sosiaalisuutta. 

Antimainos Viking Linelle

Moi taas! Elossa ollaan vielä, vaikka en viime viikolla kerennytkään päivittämään..! Koulukiireet on vieneet niin paljon aikaa, että en oo yksinkertaisesti kerennyt mitään tänne päivittämään. Ja päivätkin on ollu semmosia "8 kouluun 16 kotiin söin ja tein kouluhommia kymmeneen asti, katoin ehkä Rillit huurussa siinä välissä"..! Interesting! 

Mutta siis, todisteena siitä, että jotain on oikesti tullut tehtyäkin, manuaalisen esitystekniikan tunnilla valmistunut vastamainos.

Huomasin muuten vasta nyt, että "Antimainos Viking Linelle" saattaa kuulostaa siltä että tein tämän kyseiselle yhtiölle..! Mitä en siis tehnyt - tuskinpa he haluaisivat tälläistä kuvaa itsestään antaa :D Olisipa miten todellinen tahansa!

Ideana oli siis vähän kritisoida ns. laivakäyttäytymistä, koska mainos antaa vähän valheellisen kuvan laivalla olosta - tukka on ojennuksessa, buffetpöydän antimia nautitaan ja kaikki on niin sivistynyttä ja siistiä. Tein sitten realistisemman version - naisen päähän tökkäsin rapujen(onko nuo nyt edes rapuja? Meidän mökillä olevat oli ehkä kymmenesosa noista o.o) tilalle viinapulloja, shottilaseja, tupakkaa ja pelikoneita(joiden ulkomuotoon en katsonut mistään mallia, siitä johtuu vähän kökkö ulkomuoto). 


Itse oon ainakin ihan tyytyväinen, ja käytin tähän suht paljon aikaakin! :) Oikeastaan tää idea tuli jo aiemmalla kurssilla, mutta sillon tuohon olisi pitänyt valokuvata ja yritäppä siitä sitten tökätä hattu täyteen viinapulloja ja pelikoneita...! Ja tupakoimattomana askien etsiminen olisi suuntautunut lähimpiin roskakoreihin. Lisäksi olisi pitänyt etsiä tyyppi, joka suostuu näyttämään känniseltä sutturalta :D Että ihan hyvä että toteutin sitten näin!

Ps. Tänään alko loma! Illalla olis suunnitteilla luokan yhteiset pikkujoulut ja viikonloppuna edessä on koti ja serkut! Voi että! 


//Anti-advertising(don't know if that's a real word :D) for Finnish boat company Viking Line. Finally all school work is done and I can concentrate on eating chocolate and Christmas food!

Luxemburg in my heart, part 2

Hei taas! Tällä hetkellä miun pitäisi itseasiassa olla tekemässä luovan kirjoittamisen kurssin viimeistä tehtävää - romaanin viimeistä sivua, mutta jotenkin sitä aina harhautuu tekemään aivan muuta kuin pitäisi.

 No mutta, huomasin että osa Luxemburgin matkan kuvista on vielä jakamatta, joten tässäpä ne!

Esch-Sur-Sûren linnan edustalla oli yhtenä iltana "The Night of Legends", jossa paikallinen radiojuontaja(kuvassa) kertoili meille luxemburgilaisia legendoja merenneidoista ja rakkauksista. Olipa mukana myös yksi turkkilainenkin legenda. Oli oikein tunnelmallista, kynttilät paloivat, suitsukkeet tuoksuivat ja taustalla kumisi kirkon kellot.
Alas hotellille kuljettiin soihtukulkueessa.

Ikinä ei ollut aikaa kierrellä itse kaupungissa, koska olin aina rättipoikki päivän kävelyiden jälkeen, mutta kerkesin kuitenkin noin tunnin ajan käydä lähikaupassa täyttämässä tuliaisvarastot ja ottaa parit valokuvat ihanasta keskieurooppalaisesta ympäristöstä!



Kylä oli täynnä tuollaisia ihania salaisia puutarhoja, jonne olisi tehnyt vain mieli mennä haaveilemaan ja kuljeksimaan! Tuo sininen roskis kyllä vähän rikkoo tuota tunnelmaa :D

Neljäntenä päivänä meidät vietiin kaupunkikierrokselle Wiltziin. Paikalliset oppaat - isä ja poika - kertoilivat meille kaupungista ja miten se oli ennen(en ole varma onko vieläkin tavallaan) jaettu ylä-Wiltziin ja ala-Wiltziin, rikkaisiin ja köyhiin. Meille myös esiteltiin teollisuusaluetta, joka oli täysin hylätty saastuneen maaperän takia. 



Edessä olevaa taloa oltiin purkamassa, kuten kuvasta näkyy.

Luxemburgin suloiset kisulit olivatkin lähes ainoat sielut, joita kaduilla näkyi(vaikka kuvan kissa onkin sisällä). No olihan siellä joitain ihmisiä, mutta todella vähän! Yhtenä aamuna kävelin hotellihuoneesta aamiaiselle, niin jonkin lihakaupan edessä oli kissa odottamassa oven avaisua. Oli pakko maukaista sille tervehdykseksi, ja sehän maukaisi takaisin! Kissakuiskaaja täällä siis päivää!

Söimme myös. Ruoka oli hyvää, niin kuin aina. Kalaan oli laitettu pestoa, mikä oli hyvin merkillistä mutta silti tosi hyvää!



Iltapäivällä Wiltzissä sai valita joko olutpanimotyöskentelyn tai kiinalaisten lamppujen näpertelyn. Koska en oluesta niin paljon perusta, valitsin jälkimmäisen ja se olikin tosi kivaa! Workshoppi oli Prabbelissa (linkki saksaksi, en löytänyt ikävä kyllä parempaa sivustoa!), joka on taidekeskus erityisesti kehitysvammaisille ihmisille. Heille järjestetään siellä juuri erilaisia workshoppeja ja keskus toimii myös työllistäjänä heille.

Pääsimme heti työn touhuun, ja teimme itävaltalaisen musiikinopettajan kanssa noidanhatun! Avustajana oli paikallinen poika, joka ei osannut englantia, mutta kehnolla saksallani ymmärsin hyvin, kun hän ohjasi maalarinteippien laitossa; "da zwei"(=tuohon kaksi). Kehikon teimme siis pajun kaltaisesta puusta, taitoimme haluamaamme muotoon ja laitoimme maalarinteippiä taitoskohtiin.

Kehikkovaiheen jälkeen siirryimme lateksiosastolle, jossa päällystimme kehikon silkkipaperilla, joka oli kasteltu lateksissa. Oli hauskaa tehdä välillä jotain erilaista käsillään, yleensä kun "vain" piirtelee ja maalaa. Lateksivaiheen jälkeen kyllä kädet haisivat ihan kumihanskoilta :D

Harmi ettemme päässeet näkemään lopullisia, kuivia versioita lampuista, mutta tässä millaisia niistä olisi pitänyt tulla:


Ja näimme myös muita lamppuja, ja noiden tekemisessä on tosiaan vain mielikuvitus rajana! Siellä oli perhosta, lohikäärmettä, monimutkaisia rakennuksia ja vaikka mitä! Kaikki lamput tulevat syyskuussa järjestettävään Lamppujen yöhön, joka pidetään Prabbelin vieressä olevassa ihanassa puutarhassa. Se olisi varmasti ihana näky, harmi vain etten ole Luxemburgissa silloin!

Yksi osa Prabbelin ihanasta puutarhasta, johon kuului niin laventelipensaita, mosaiikkialtaita, pajutöitä ja vaikka mitä! Kaunista!

Viimeinen ilta. Ruoka oli ihan parasta, ja kokki oli kovin suloinen! Lisäksi musiikkia tarjosi paikallinen kaksikko, jotka vaihtelivat soittimia kitarasta säkkipilliin. He ottivat myös yleisön mukaan luxemburgilaiseen lauluun, jossa kaikkien piti yhtyä yhdessä kohdassa laulamaan: "cherii-chirii-chilaa, cheerii, chirii, chilaa". En tiedä vieläkään mitä se tarkoittaa, jos se edes tarkoittaa mitään! Päädyin samaan pöytään jonkun paikallisen politiikkomiehen kanssa(en oikein jaksanut kuunnella aina mitä hän höpötti), sekä paikallisen kaimani ja hänen ystävänsä kanssa, jotka olivat kanssani saman ikäisiä! Koko reissunhan olin viettänyt 30+ henkilöiden seurassa, joten nämä toivat vähän vaihtelua ikäjakaumaan :D

Illalla käytiin vielä Prabbelin kehitysvammaisten ateljeessa, jossa 9 heistä työskentelee erilaisissa taideprojekteissa. Ihana ateljee, haluaisin itsellenikin samanlaisen! No ehkä vähän pienempikin kelpaisi, mutta kuitenkin paikka, jossa voisi jättää vesivärit vain pöydälle ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä suoraan siitä mihin jäi.

No, ehkä vielä joskus.

//My second part about my trip to Luxemburg. We had a night of legends where a local radio reporter told us local legends in a candle light, in front of the Esch-Sur-Sûre castle. Then we went to Wiltz, Prabbeli(awesome art center for disabled people), where I was in a chinese lampets-workshop. The "last supper" was the best from the trip, with great musicians and inspiring ateljier. Maybe some day I'll have one as well!

Taidenäyttely ja markkinahumua

Koska päätäni särkee aika paljon tällä hetkellä, luultavasti koska olin noin 100 asteen helteessä ulkona melkein koko päivän, kirjoitan lyhyesti. Tämä on taas tällainen "uu-jee-mikä-fiilis"-postaus, mutta näitä nyt on kesällä, koska aika usein on hyvä fiilis, kun on kesä. Vaikka kun ovesta astuu ulos, sulaa jalkakäytävälle, mutta yritetään olla välittämättä siitä.

Tänä vuonna olin kolmatta kertaa osallistujana Aurinkokunnan kuvantekijöiden taidenäyttelyyn 7 taululla ja 1 tuolilla(siitä lisää myöhemmin). Ja tänään olin valvojana 3 tuntia. Vieraita: 6, joista 2 olivat vanhempani ja 4 toisen näytteillepanijan perhe. Well spent day!

Lisäksi edessä olivat sipsi- ja karkkihoukutukset. Ei ole reilua.

Tässä pari "sneakpeakia" miun töistä.

Koulutyö, mallista vesiväreillä maalattu.

Tämän tein joulukorteiksi kaikille, kun en jaksanut tehdä jokaiselle omaa. :D

Sitten piti käydä perinteisesti Muikkumarkkinoilla! Vedin puoli litraa mansikoita varmaan viiteen minuttiin naamaan, ostin ohrajauhoja reiskoja varten, kävin uimassa ja ostin muikkuja. Perinteisellä kaavalla siis mentiin.

Illalla aurinko paistoi ihanasti kasvihuoneeseen, tässä pari iltaisaa kesäkuvaa vielä.

 

Laku-kissa on äkäisen näköinen, koska tahtoo rapsutuksia.

Nyt ei tule päivityksiä ainakaan viikkoon, koska huomisesta lähtien olen serkkujen kanssa ja sitten menen talkoolaiseksi Kihaukseen, Rääkkylään(kunhan he vaan soittaisivat....)! Nauttikaa kesästä siihen asti!(ja sen jälkeenkin tietysti)

Ps. Katsokaa elokuva nimeltään Postia pappi Jaakobille. Yleensä hyvien elokuvien mittana on, että niiden aikana itkee vähintään kerran, ja tästä johtopäätöksenä sanottakoon, että tämä oli älyttömän hyvä elokuva.

//Shortly: I'm part of a loval art exhibition and there's 7 of my paintings+1 chair(more about that later). Today there were 6 guests, of whom 2 were my parents, oh the joy. AND there was like a 100 degrees outside so you would melt on the ground every time you went outside. Fortunatetly swimming helped a bit, and strawberries. 


In the evening there were beautiful light so I took couple of pictures of our garden house and my cat Laku, who looks angry but really isn't.