Vive la France, osa 1 - ruoka

Kuten tässä oon jo hienovaraisesti hehkuttanutkin, niin kävin viime kuussa Ranskassa. Voi apua, tasan kuukausi sitten tosiaan olin siellä! Tuntuu kuin olisi vasta joku viikko sitten tullut takaisin..! Ja sinänsä ironista, että silloin siellä oli kuin kesä(+20C....), aurinko paistoi ja kaikkea, ja kuukauden päästä täällä Suomessa ei vielä olla siellä päinkään!

Mutta, kun puhutaan Ranskasta, tulee ensimmäisenä mieleen ruoka - ainakin tällaiselle pienelle wannabe-kulinaristille! Ja sitä ruokaa, oi, sitähän oli.

Miun hostin kanssa(jonka nimi muuten oli vielä Amélie - ei voi olla sattumaa!) käytiin eräs aamu paikallisessa leipomossa, boulangerie(yksi niistä harvoista sanoista joita osaan Ranskaksi - hei, tärkeimmät ensimmäiseksi!). Hyllyt vaan notkui patongeista ja leivistä ja oli niin vaikea päättää mitä ottaa! 
Lopulta kuitenkin päädyttiin perinteisiin croissantteihin ja omenatorttuun. Ranskalaisethan siis vetää aamupalaksi perinteisesti lähes aina jotain makeaa, just tollasia leivoksia tai keksejä! 

 

Täytyy kyl myöntää et tuolla itekin tottui tollaisiin makeisiin aamupaloihin, tosin tollaisia jos ahtaisi joka aamu saattaisi levitä aika uhkaaviin mittoihin aika nopeasti! Että ehkä jätän croissantit vain erikoisiin hetkiin ja hitaisiin aamupäiviin.

Kurssilla oli myös joka aamu tapana, että jokaisen maan ryhmä teki muille oman maansa aamupalan. Saatiin siis nauttia mm. tsekkiläisistä kananmunaleivistä(eräänlainen omeletin ja leivän yhdistelmä), virolaisista sipuli-kalaleivistä ja tietenkin omasta, suomalaisesta aamupalastamme! Tarjolla oli ruisleipää, hapankorppua, näkkileipää, kaurapuuroa sekä leivänpäällisiä(jotka kyllä onneksi saatiin paikan päältä!), ja hyvin näytti maistuvan :)

Huomatkaa erittäin hieno possu-kyltti ja epätoivoinen yritys opettaa ulkomaalaisille vähän suomea.

Saksalainen aamupala sen sijaan... Anteeksi vain, mutta mitä ihmettä?!   
...jep se on siilin muotoinen keko raakaa jauhelihaa, johon on tungettu suolatikkuja ja sipulin palasia. Todella houkutteleva tapaus...!

Kouluruoka sen sijaan oli aika jännä tapaus, vaikka kyllähän se oli aika massaruokaa niin kuin Suomessakin, pakasteita ja valmisruokia, mutta se määrä!

Ja rajaus on tietenkin taiteellinen, kuten aina kuuluukin olla.

  Ja näin se meni: ensin otat salaattilautasen, jonka jälkeen saat valita jälkiruoan - purkkihedelmiä tai kakunpalanen tai vanukas(kätevästi valmisvanukas käännetty ylösalaisin lautaselle :D). Tämän jälkeen valitset, otatko juustopalan vai jogurtin, lisäksi saa ottaa myös jonkun hedelmän. Sitten on pääruoan vuoro, ja kokki tarjoilee sen lautasellesi. Oli hassua kun kokki ei kahden viikon alussa osannut sanoa oikein mitään englanniksi, mutta loppuaikana huomasi, että se oli selvästi harjoitellut vähän ihan vain meitä varten!

Ja sitten yhtenä päivänä oltiin kaupungille menossa shoppailemaan, mutta huomattiinkin, että kappas, kaupat ovatkin kiinni klo 12-14. Ajateltiin sitten mennä syömään, ja kaupungilla vastaan tulikin yksi meidän kurssilaisista, Ranskassa asuva marokkolainen, vastaan. Ehdotti sitten, että tultaisiin hänen luokseen lounaalle, ja niinhän sitä sitten mentiin.
 
 Käytiin kaupassa ostamassa patonki(tietenkin), ja paikan päällä oli kämppis tekemässä tomaatti-lihapullakastiketta ja meille tytöille tarjoiltiin pikkiriikkiselle pöydälle salaatit, öljyt ja salaatinkastikkeet! Ja siihen mitään omia lautasia tarvittu, napsittiin kaikki vaan samalta - samoin kuin kastikkeen kanssa; ensin pala patonkia kouraan ja sitten dipataan vaan kastikkeeseen. Ja oi nam että oli hyvää. Samalla saatiin tietää kaikkea Marokosta ja muslimeista - tiesittekö, että siellä häät on ainakin kolmepäiväiset, jonka aikana morsiamella on monta eri pukua! Voi jos pääsis joskus vielä semmosetkin kokemaan..!

Amélien luona tehtiin illalla lähinnä aina jotain suhtkevyttä illallista, kuten pizzaa tai tässä tapauksessa, ratatouillea! Ei kyllä tainnut olla ihan yhtä samanlaista kuin Ratatouille-elokuvassa - siistissä pinossa tomaatit, kesäkurpitsat ja mitkälie - vaan suoraan purkista lämmitettynä. Mutta silti, ratatouille on se must juttu!
  Kananmuna oli Amélien oma lisäys :D Yritin sähköposteissa ennen Ranskaan saapumista vähän vihjailla, että haluun kokeilla kaikkia perinteisiä ranskalaisia ruokia, ja kaipa tämä oli sellaista perinteistä ranskalaista opiskelijaruokaa! Mutta kulttuuria kaikki tyynni!


Ja no okei, voisin kyllä sanoa, että sen sijaan juustofondue on aikamoista hifistelyruokaa. Ja fiilistelyruokaa. Tässä kohdassa sana ruoka kuulostaa liian maalaiselta, joten sanotaanpa nyt vaikka että se oli ennemminkin fiilistelynautinto!
 

Fonduetäytteinen pullaposki tyytyväisenä. Jostain syystä oli kyllä ihmeellisen paljon matkalta kertyneitä kuvia, joissa esiinnyin ruoan kanssa! Wonder why...

 Kurssiin kuului myös yritysvierailuja paikallisissa yrityksissä, ja mie yhtenä onnekkaiden joukosta pääsin tutustumaan viini- ja juustotehtaaseen, samalla kun osa pääsi tutkailemaan proteesien ja metallipajan ihmeellistä maailmaa. Kuulemma järjestäjät olivat yrittäneet laittaa ihmisiä heidän koulutusaloihinsa sopiviin yrityksiin. En sitten tiedä, miten juusto tai viini liittyy graafiseen suunnitteluun(yrittivätköhän ne vihjailla jotain kulttuurialan opiskelijoiden vapaa-ajan taipumuksista...), mutta myönnän hiukan hihittelleeni vahingoniloisesti kirurgin suojamaskiin, joka meille kaikille jaettiin muun suojavarustuksen mukana ennen juustotehtaaseen astumista.
  
Osa juustoista oli valtavia, ja tehdas oli todella pitkä käytävä, joka oli aikoinaan toiminut junatunnelina! Opas kertoi innokkaasti juustonvalmistusprosessista, ja että juustot on tuolla muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, ja työntekijät sitten rapsuttelee niistä homeita pois aina päivittäin. Ei ehkä kuulosta hirveän houkuttelevalta, mutta sitähän se homejuusto kuitenkin on!

Ja vierailun kokokohta - maistiaiset!
 
 Viimeisenä iltana oli päätösjuhla, jossa paras ryhmä sai palkinnot ja tärkeät miehet puhuivat tärkeistä asioista(joista en kumma kyllä muista enää mitään), mutta pitkien puheiden aikana vilkuilin vain alati täyttyvää buffet-pöytää, ja oi sitä onnea kun viimein pääsi nauttimaan sen antimista!

 

 Mutta ylipäätään nauratti, miten oli saapunut Ranskaan, ruoan mekkaan, ja sitten ekana päivänä menee syömään minnekä muuallekaan kuin mäkkäriin.

French fries, he he.

 On se vaan niin turvallinen vaihtoehto aina! Puolustaudun kyllä sanomalla, että oli ihan älytön nälkä jonkun 12h matkustamisen ja ällön lentokoneruoan jälkeen. 

Mutta oon sentään ylpeä siitä, että en käynyt siellä toistamiseen kertaakaan (hampurilaisella. Caffe Latten kyllä osasin tilata - RANSKAKSI!) - toisin kuin jotkut meidän ryhmäläisistä! Sanokaa mitä sanotte, mutta miusta jos ylipäätään näkee sen vaivan, että matkustaa ulkomaille, niin siellä pitäisi kokeilla vähän jotain muuta kuin mitä kotikonnuilla. Toisaalta aika ironista, että söin siellä myös noiden perusranskalaisten ruokien lisäksi italialaista(pizzaa ja lasagnea), kiinalaista, marokkolaista ja lisäksi käytiin myös saksalaistyylisessä ravintolassa syömässä. Että jo oli kumma että Ranskassa ei saanut ranskalaista ruokaa, ellei sitten halunnut maksaa 80 euroa sammakonreisistä!

Ruoka oli kuitenkin halpaa, patongin sai muutamalla kymmenellä sentillä ja ihmiset osti niitä älyttömät määrät - yhdelläkin perheellä näin 10 patonkia ostoskärreissä! Ja viinikin oli niin kovin, kovin edullista - halvin pullo - uskokaa tai älkää - euron. Mutta ajattelin kuitenkin panostaa vähän laatuviiniin ja ostin tuliaisiksi roseviinejä huikealla kolmella eurolla :D Lisäksi oli viiniä pakattuina pillimehujen näköisiin purkkeihin, eli sanalla sanoen: pilliviiniä!

 Naurettiin sille koko ilta, ja sitten vielä enemmän, kun huomattiin, että kyseisestä viinistä riitti ainakin kahdeksan ihmisen lasiin juotavaa! Oli kyl pakko ostaa noita tänne Suomeenkin, vaikka ei ne varsinaisesti ollu mikään maun riemuvoitto..

Ja okei, oikeestihan tuo on tarkoitettu ruoanlaittoon(tsekkaa kokinhattu purkin kyljestä), mutta ei kerrota kenellekään.

"Koskaan ei pidä lopettaa oppimista"

Jaa, niin. Kävin siis marraskuussa Italiassa piipahtamassa! Ehkä tässä vaiheessa olisi hyvä aika kertoa reissustani ennen kun jää ensi vuodelle :D Kyseessä oli siis jälleen CULTrips-hankkeen pilottimatka, ensimmäinen pilottimatka kun suuntautui Luxemburgiin(siitä lisää täältä)! Mutta siis, onhan Italia nyt ihan eri asia, ja vaikka ei nyt siellä Sisiliassa tai Roomassa hirveästi kerennyt viipyäkään, niin ei tuo pohjoisempikaan Italia, tarkemmin sanottuna Umbria, jäänyt yhtään huonommaksi! 

Varoitus: seuraa hirvittävä määrä kuvia. Tuhannesta kuvasta kun on vähän hankala karsia... Muut matkalaiset jo vähän kommentoivatkin että eivät tunnista minua ilman kameraa kun oon sen kanssa kaikkialla :D  

Turistipose.

Eka päivä meni Roomaan tutustuen. Kaikkea ei todellakaan kerennyt käymään läpi, mutta Colosseum nähtiin niin sisältä kuin ulkoa ja myös muita roomalaisia rakennuksia. Ei ollut opasta joten oli vähän hankala tietää missä oli mikäkin ollut, mutta päivä meni rentoillen ja ihmetellen.   
Olihan se Colosseum toki hieno. Siitä nyt ei saanut hirveästi irti kun ei ollut ketään selittämässä, kunhan nyt siinä katseltiin että jaaha, täällä kai ne gladiaattorit silloin joskus tappeli. Paljon kertoi myös se, että kun tultiin Colosseumin sisälle, otin yhden kuvan itse Colosseumista, huomasin maassa olevan kissan ja otin siitä ainakin viisi kuvaa... :D 

Mutta! Siellä oli sitruunapuita! Mokomat olivat laittaneet ne aitojen taakse, mutta silti!!!
Ja koska Italiassa oltiin, niin tärkeintä oli RUOKA. Kyllä, suuret kirjaimet olivat tarpeen tällaiselle wannabe-kulinaristille. Pastaa, pizzaa, jäätelöä. Kaikki parasta ikinä.  

Tuoretta basilikaa pizzassa, jossa mozzarellaa, oliiviöljyä(aina..!) ja tomaattia! Sai itse valita miten suuren palan haluaa, ihana paikka jonne paikalliset johdattivat!

Itse matka aloitettiin oliivipäivällä. Italialaisille oliiviöljy on The Juttu, kun puhutaan ruoasta. Sitä laitetaan kaikkialle minne vain pystytään, ja pääsimme tutustumaan sananmukaisesti oliiviöljyn juurille, sieltä mistä öljy tulee - oliivitiloille. Ja oliivipuita oli paljon!
Pääsimme myös itse kokeilemaan oliivien keräystä, tosin vähän vanhanaikaisemmilla menetelmillä. Nykyään käytetään verkkoja ja sellaista haravan näköistä vekotinta, joka heilui jonkinlaisen moottorin avulla heittäen oliivit talteen.
   

Ja koska oliiviöljyn elinkaareen tutustuttiin, oli seuraavana vuorossa ns. puristamo, jossa oliiveista tehtiin oliiviöljyä. Ihana brittienglannin omaava opas kertoili meille prosessista, ja huvitti hiukan että myös tehdasoloissa italialainen elämäntapa kävi selville - kellään ei ollut mitään valkoisia pukuja vaikka oltiin elintarvikkeiden kanssa tekemisissä ja oliiviöljyastiat olivat ammollaan :D Mitä sitä turhia stressata mistään bakteereista!

Päästiin myös maistamaan oliiviöljyä. Kyllä, ja meitä opetti ammattilainen, joka tunsi millaista on hyvä tai huono oliiviöljy! Oliiviöljyn ammattilainen, kuvitelkaapas sitä! Parasta on kyllä EXTRA VIRGIN OLIVE OIL, josta kyllä muistettiin meitä joka välissä :D

Seuraavan päivän teemana oli tryffelit, ja lähdettiin jo heti aamusta korkealle vuoren rinteille harjoittamaan vähän tryffelinmetsästystä! Faktanurkka: tryffeli on siis eräänlainen peruna(kuulemma, mutta miusta se muistuttaa enemmän sieneä), joka kasvaa maan alla muutamasta sentistä puolen metrin syvyyteen. Tryffelit, ainakin valkoiset, saattaa maksaa ihan älyttömiä määriä(2000 e/kg), mutta on niitä perustryffeleitä(90e/kg). Tryffelin tuoksu on ihan omanlaisensa, joten loppujen lopuksi tryffeliä ei edes tarvita paljoa maustamaan ruokaa.
   

 Mutta ennen kuin lähdette pää kolmantena jalkana laukkaamaan sinne lähimetsään, tryffelinmetsästykseen tarvitaan kolme asiaa: tryffelikoira, eräänlainen maan kuopimiseen tarkoitettu "keppi" sekä sertifikaatti. Suomessa tryffeleitä ei kyllä taida suuremmin kasvaa, joten mikäli mieli tekee lähteä niin kannattaa suunnata Italiaan!

  Päästiin vierailemaan tryffelimessuilla, jossa syötiin lounasta luonnollisesti tryffelillä maustettuna. Tryffelilasagne saattaa näyttää vähän lättänältä, mutta oli rehellisesti yksi parhaimmista ruoista mitä Italiassa pääsin maistamaan!
 
Viimeisenä varsinaisena, kokonaisena matkapäivänä keskityttiin käsitöiden ihmeelliseen maailmaan. Vierailukaupunkina toimi Foligno, joka kaikkien italialaisten kaupunkien tapaan henki historiaa ja keskiaikaa! Päivä oli kyllä yksi parhaimmista, koska milloin muulloin tulee mahdollisuus tehdä paperia keskiaikaiseen tyyliin? Oppaana oli suloinen italialainen mies, joka selitti italiaksi mitä pitää tehdä ja tulkki sitten käänsi englanniksi.

Tyylikkäänä myssyt päässä. Hyvin sovellun tähän keskiajan tyyliin!

Tuossa isossa saavissa oli (kylmää) vettä, pieneksi hakattua vaatesilppua ja hiukan suolaa. Oikealla oleva "oppipoika" sekoittaa seosta kun "mestari" ottaa silppua eräänlaiselle sihdille. Muistan vieläkin miten opas kertoi miten sihtiä pitää kääntää "horizontaaale - vertikaaale"! 


Meillä oli erilaisia vaihtoehtoja erilaisista aktiiviteeteista. Koska olin Luxemburgissa maastopyöräillyt, päätin nyt ottaa brodeeraustyöpajan. Kun tulimme paikalle, siellä oli kasa italialaisia mammoja kerääntynyt pöydän ympärille, pöydällä käsityötarvikkeet ja italiano-englanti-sanakirja. Niin suloista! Itse sain ryhmän vanhimman mummon oppaakseni, joka osasi ehkä viisi sanaa ranskaa, mutta se ei haitannut yhteisymmärrystämme yhtään. Kysyin vain "si? si?" ja hän vastasi teinkö väärin vai oikein. Lisäksi häneltä sai elämänohjeita - tulkkimme käänsi, että tämän 80-vuotiaan mummon mukaan "koskaan ei pidä lopettaa oppimista".

 

Voiko ihminen todemmassa ollakaan! Mummo myös ojensi minulle pienen mustan muistikirjansa ja kirjoitin siihen osoitteeni ylös, samoin kuin minäkin otin hänen osoitteensa. Laitoin mummolle jouluna joulukortin, liekkö mennyt sitten perille.. Mutta tuollaista kokemusta ei kyllä hevillä unohda!

Illalla(oho, tämä taisi ollakin toisen päivän ilta) tehtiin italialaista ruokaa itse Montefalcossa. Ohjaajana oli paikallinen australialainen yrittäjä, joka veti tällaisia italialaisia kokkausiltoja työkseen. Opeteltiin tekemään Aitoa Pastaa, lisäksi tehtiin punaviinikeksejä ja tryffeleitä lisättiin tietenkin itse pastaan.

Pastalevyn piti olla niin ohutta, että sen läpi näki. Tässä taitaa olla vielä urakkaa jäljellä...

Valmista pastaa! Oi että oli hyvää - niin kuin kaikki muukin tuolla illallisella, joka valehtelematta kesti lähes kolme tuntia. Mutta mikäs siinä syödessä ja viiniä nauttiessa :D

Ja takaisin Folignoon. Kerran vuodessa siellä järjestetään suuret keskiaikaiset markkinat, joissa väki pukeutuu tuon ajan asuihin ja jokainen asun yksityiskohta on tarkasti mietitty. Yksi asu saattoi maksaa jopa 10 000 euroa ja korkkarit oli sellaista sorttia että niillä ei näillä koivilla ainakaan kannata mennä Italian mukulakivikaduille horjahtelemaan! Pukuja pystyi myös lainaamaan/vuokraamaan, ja kävimme paikallisessa pukuvuokraamossa, jossa puvut oli tehty käsin! Uskomatonta.
Uskomatonta on myös sekin, miten paljon italialaiset omistautuvat kyseiselle festivaalille - järjestetään upea kulkue, rahat vaihdetaan euroista vanhoiksi rahoiksi ja kaikki nykyaikaiset kaupat ja kyltit peitetään. Lisäksi paikalla järjestetään Quintana-hevoskilpailu, jossa kilpailijat kiertävät kahdeksikon muotoista rataa ja yrittävät pyydystää peitsellä renkaita - samalla kun istuvat laukkaavan hevosen selässä. Voin siis kuvitella sitä tunnelmaa, joka tuolla vallitsee aina syyskuisin! Haaveena olisi päästä kokemaan tuollainen tilaisuus, oi..!

Vaikka en päässytkään kokemaan itse festivaalia, toi viimeinen ilta mukanaan yllätyksen - keskiaikaisen juhlaillallisen, jonne meidät johdattivat italialaisrumpalipojat pukeutuneina keskiaikaisiin asuihin! Paikalla oli myös "kuningas" ja "kuningatar", tarjoilijoita ja jokaisen ruokalajin välissä keskiaikaisia viihdyttäjiä.

Ennen jokaista ruokalajia tuli naamioitu mies pukeutuneena häikäiseviin asukokonaisuuksiin jäljessään tarjoilijat, jotka kantoivat mukanaan seuraavaa ruokalajia. Koko joukko käveli kuningasparin luo, ja kuningaspari nyökkäsi mikäli hyväksyi ruoan syömäkelpoiseksi. Ja sitä se todellakin oli.
   
(kuvia saa isommiksi klikkaamalla)
Viihdykettä tarjosi myös tulennielijä, joka seisoi ja makasi myös piikkimatolla(jossa oli noin 10 sentin piikit, ei mitään lällyjä rentoilumattoja mitä Suomessa näkee) samalla kun nainen seisoi hänen rintansa päällä. Auts.

Siinä tiivistettynä matkani. Viimeinen päivä alkoi oikein mukavasti, kun viideltä oli herätys ja minäpä sitten iloisesti heräsin kolmea vaille viisi. Paniikkihan siitä tuli, mutta onneksi kukaan ei suuttunut ja ONNEKSI olin pakannut edellisenä päivänä! Toisen kerran sitten meinattiin myöhästyä lentokoneesta eikä edes tiedetty sitä kun ei älytty kuunnella kuulutuksia, ja kännykästäkään ei voinut katsoa aikaa kun oli akku lopussa. Siinä sitten kun saavuttiin porteille, meitä vastaan tulee hätääntynyt lentoemäntä hoputtaen: "Madam! The plane is leaving! You must run! Run, madam or you'll miss the plane!". Juostiin ja kerettiin. Taisi jäädä vähän tuo italialainen elämänrytmi päälle siellä.. :D Ekana päivänä bussikuskikin oli sellaiset lupsakat 1,5 tuntia myöhässä! Mutta pitää sitä oppia rentoutumaan.

Vaikka aurinko paistoi, niin Italiassa oli KYLMÄ. Olikin aika ironista, että sain sieltä flunssan kun tulin takaisin. Eli, seuraavan kerran kesällä!  

Jos haluaa kytätä lisää Italian kuvia, niitä löytyy täältä.

Luxemburg in my heart, part 2

Hei taas! Tällä hetkellä miun pitäisi itseasiassa olla tekemässä luovan kirjoittamisen kurssin viimeistä tehtävää - romaanin viimeistä sivua, mutta jotenkin sitä aina harhautuu tekemään aivan muuta kuin pitäisi.

 No mutta, huomasin että osa Luxemburgin matkan kuvista on vielä jakamatta, joten tässäpä ne!

Esch-Sur-Sûren linnan edustalla oli yhtenä iltana "The Night of Legends", jossa paikallinen radiojuontaja(kuvassa) kertoili meille luxemburgilaisia legendoja merenneidoista ja rakkauksista. Olipa mukana myös yksi turkkilainenkin legenda. Oli oikein tunnelmallista, kynttilät paloivat, suitsukkeet tuoksuivat ja taustalla kumisi kirkon kellot.
Alas hotellille kuljettiin soihtukulkueessa.

Ikinä ei ollut aikaa kierrellä itse kaupungissa, koska olin aina rättipoikki päivän kävelyiden jälkeen, mutta kerkesin kuitenkin noin tunnin ajan käydä lähikaupassa täyttämässä tuliaisvarastot ja ottaa parit valokuvat ihanasta keskieurooppalaisesta ympäristöstä!



Kylä oli täynnä tuollaisia ihania salaisia puutarhoja, jonne olisi tehnyt vain mieli mennä haaveilemaan ja kuljeksimaan! Tuo sininen roskis kyllä vähän rikkoo tuota tunnelmaa :D

Neljäntenä päivänä meidät vietiin kaupunkikierrokselle Wiltziin. Paikalliset oppaat - isä ja poika - kertoilivat meille kaupungista ja miten se oli ennen(en ole varma onko vieläkin tavallaan) jaettu ylä-Wiltziin ja ala-Wiltziin, rikkaisiin ja köyhiin. Meille myös esiteltiin teollisuusaluetta, joka oli täysin hylätty saastuneen maaperän takia. 



Edessä olevaa taloa oltiin purkamassa, kuten kuvasta näkyy.

Luxemburgin suloiset kisulit olivatkin lähes ainoat sielut, joita kaduilla näkyi(vaikka kuvan kissa onkin sisällä). No olihan siellä joitain ihmisiä, mutta todella vähän! Yhtenä aamuna kävelin hotellihuoneesta aamiaiselle, niin jonkin lihakaupan edessä oli kissa odottamassa oven avaisua. Oli pakko maukaista sille tervehdykseksi, ja sehän maukaisi takaisin! Kissakuiskaaja täällä siis päivää!

Söimme myös. Ruoka oli hyvää, niin kuin aina. Kalaan oli laitettu pestoa, mikä oli hyvin merkillistä mutta silti tosi hyvää!



Iltapäivällä Wiltzissä sai valita joko olutpanimotyöskentelyn tai kiinalaisten lamppujen näpertelyn. Koska en oluesta niin paljon perusta, valitsin jälkimmäisen ja se olikin tosi kivaa! Workshoppi oli Prabbelissa (linkki saksaksi, en löytänyt ikävä kyllä parempaa sivustoa!), joka on taidekeskus erityisesti kehitysvammaisille ihmisille. Heille järjestetään siellä juuri erilaisia workshoppeja ja keskus toimii myös työllistäjänä heille.

Pääsimme heti työn touhuun, ja teimme itävaltalaisen musiikinopettajan kanssa noidanhatun! Avustajana oli paikallinen poika, joka ei osannut englantia, mutta kehnolla saksallani ymmärsin hyvin, kun hän ohjasi maalarinteippien laitossa; "da zwei"(=tuohon kaksi). Kehikon teimme siis pajun kaltaisesta puusta, taitoimme haluamaamme muotoon ja laitoimme maalarinteippiä taitoskohtiin.

Kehikkovaiheen jälkeen siirryimme lateksiosastolle, jossa päällystimme kehikon silkkipaperilla, joka oli kasteltu lateksissa. Oli hauskaa tehdä välillä jotain erilaista käsillään, yleensä kun "vain" piirtelee ja maalaa. Lateksivaiheen jälkeen kyllä kädet haisivat ihan kumihanskoilta :D

Harmi ettemme päässeet näkemään lopullisia, kuivia versioita lampuista, mutta tässä millaisia niistä olisi pitänyt tulla:


Ja näimme myös muita lamppuja, ja noiden tekemisessä on tosiaan vain mielikuvitus rajana! Siellä oli perhosta, lohikäärmettä, monimutkaisia rakennuksia ja vaikka mitä! Kaikki lamput tulevat syyskuussa järjestettävään Lamppujen yöhön, joka pidetään Prabbelin vieressä olevassa ihanassa puutarhassa. Se olisi varmasti ihana näky, harmi vain etten ole Luxemburgissa silloin!

Yksi osa Prabbelin ihanasta puutarhasta, johon kuului niin laventelipensaita, mosaiikkialtaita, pajutöitä ja vaikka mitä! Kaunista!

Viimeinen ilta. Ruoka oli ihan parasta, ja kokki oli kovin suloinen! Lisäksi musiikkia tarjosi paikallinen kaksikko, jotka vaihtelivat soittimia kitarasta säkkipilliin. He ottivat myös yleisön mukaan luxemburgilaiseen lauluun, jossa kaikkien piti yhtyä yhdessä kohdassa laulamaan: "cherii-chirii-chilaa, cheerii, chirii, chilaa". En tiedä vieläkään mitä se tarkoittaa, jos se edes tarkoittaa mitään! Päädyin samaan pöytään jonkun paikallisen politiikkomiehen kanssa(en oikein jaksanut kuunnella aina mitä hän höpötti), sekä paikallisen kaimani ja hänen ystävänsä kanssa, jotka olivat kanssani saman ikäisiä! Koko reissunhan olin viettänyt 30+ henkilöiden seurassa, joten nämä toivat vähän vaihtelua ikäjakaumaan :D

Illalla käytiin vielä Prabbelin kehitysvammaisten ateljeessa, jossa 9 heistä työskentelee erilaisissa taideprojekteissa. Ihana ateljee, haluaisin itsellenikin samanlaisen! No ehkä vähän pienempikin kelpaisi, mutta kuitenkin paikka, jossa voisi jättää vesivärit vain pöydälle ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä suoraan siitä mihin jäi.

No, ehkä vielä joskus.

//My second part about my trip to Luxemburg. We had a night of legends where a local radio reporter told us local legends in a candle light, in front of the Esch-Sur-Sûre castle. Then we went to Wiltz, Prabbeli(awesome art center for disabled people), where I was in a chinese lampets-workshop. The "last supper" was the best from the trip, with great musicians and inspiring ateljier. Maybe some day I'll have one as well!

Luxemburg in my heart

Mmmoi. Ja anteeksi jälleen blogihiljaisuuteni, joka on johtunut siitä, että olen yrittänyt hankkia elämää myös Internetin ulkopuolelta. En tosin tiedä onko se onnistunut, mutta kuitenkin.

Pari viikkoa sitten kävin siis Luxemburgissa. Tiedän, hyvin epätavallista lähteä tallaiseen kääpiövaltioon hengailemaan, mutta tämä ei ollutkaan mikään tavallinen vierailu. Olin mukana CULTrips-nimisen hankkeen myötä, jossa tarkoituksena on kehittää syrjäisempien alueiden turismia, eli nk. kylämatkailua. Toimimme vähän niin kuin testihenkilöinä, kun kukin alue tarjoaa meille erilaisia aktiviteetteja. Ja kyseessä on siis kansainvälinen yhteistyö, mukana on meidän ja muutaman muun pohjoiskarjalaisen kylän lisäksi kumppaneita Itävallasta, Italiasta, Virosta ja nyt siis Luxemburgista. 

Matkareittihän meni niin, että ensin menimme Helsingistä Brysseliin lentokoneella(saasteet yhyy) ja sitten sieltä vuokrasimme auton, jolla hurruutimme Esch-Sur-Sûreen, pikkukylään, jossa vietimme yömme ihanassa hotellissa nimeltä De La Sûre. Hotellin erikoisuutena oli se, että siellä oli kaikkialla kirjoja! Siis oikeasti, ravintolassa, käytävillä(no sentään hyllyissä) ja hotellihuoneissa! Aivan mahtavaa. En kyllä hirveästi kerennyt paneutua noihin, sillä a) ne olivat 95% saksaksi tai ranskaksi b) olin ihan rätti poikki jokaisen päivän jälkeen.

Tutustuimme vierailun aikana moniin erilaisiin kohteisiin, ja ensimmäinen päivä oli energiapäivä. Päivä alkoi energiajuomalla, joka sisälsi mm. kurkkua(ainakin se maistui siltä), ja selostusta Luxemburgin energia-asioista(tiedän, kuulostaa tosi asiantuntevalta).

Ulkona oli älyttömästi aivan hirmuisen pieniä sammakoita! Koko ajan sai pelätä, että astuu niiden päälle, kun niitä oli niin paljon.

Välillä meidät laitettiin heinätöihin, joten hangot ja viikatteet esiin! Kyllä siinä heinä lakosi! Itse työvaiheista miulla ei ole ikävä kyllä kuvaa, koska tein niin ahkerasti hommia 8) Heinät laitettiin sellaiseen valtavaan koneeseen, joka teki niistä lannoitetta pellolle.

Jälkiruoaksi Luxemburgilaisia vohveleita! Ja vaikka kuulemma belgialaiset vohvelit ovat maailman parhaita, luxemburgilaiset olivat PALJON parempia.

Luontopolulla oli toivomuspuu, ja piti kirjoittaa paperille toive ja laittaa se puun reiästä sisään. :)



Iltapäivällä oli sitten workshoppeja! Tehtiin tuoleja - toiset puusta ja toiset pajusta. Itse olin ensiksi mainitussa, ja sain päästä jopa käyttämään hiomakonetta ja poraa! Paikalliset miehet olivat siinä myös neuvomassa. Yhteistä kieltä meillä ei toki ollut(varsinkaan kun saksani on hyvin kompastelevaa), mutta sain sitten työurakan jälkeen ryhdistäydyttyä ja sanoin yhdelle : "Vielen Danke für die Hilfe!"(kiitoksia avusta), joka sitten vastasi, että "Vielen Danke für IHRE Hilfe!"(kiitoksia TEIDÄN avustanne). Hohohoo.

Kahvitauolla oli parasta kahvileipää (kehtaankin kutsua näitä kahvileiviksi) ikinä - macaroneseja! Ja kuulemma macaronesit on luxemburgilainen juttu, mutta niiden keksijä ei halunnut rikastua sillä, joten ranskalaiset pölli idean. Ranskalaiset saattavat olla asiasta hiukan eri mieltä, mutta mitä väliä, ne oli aivan ihania! Tosi makeita - pystyin syömään vain kolme - mutta silti älyttömän hyviä.

Hauska ympäristö kahvihetkelle :)

Tässä vähän kuvaa pajutöistä, ne oli kyllä todella hienon näköisiä!

Workshoppien jälkeen oli Smuggler tour eli salakuljetus..kierros? No, kuitenkin. Eli otettiin Belgian rajalle mukaan erilaisia tarvikkeita, jotka olivat sodan aikaan kiellettyjä kuljettaa - alkoholia, tupakkaa, kahvia ja lihaa. Belgian rajalla vastaan tuli sitten rajavartioston mies, joka löysi kielletyt tarvikkeet ja meinasi jo ruveta rustaamaan sakkolappusta, kunnes matkanjohtajamme keksi pyytää hänet "schnapseille" ja tämä suostui. No, loppujen lopuksi kyseessä oli palkattu näyttelijä, joka oli pyydetty mukaan hauskuuttamaan porukkaa. Ja onnistui! :D Lähdimme suuntaamaan kappelia kohti, jossa meille tarjoiltiin aperitiivit eli alkumaljat. Aivan, kirkossa!

Saavat kyllä pitää mokomat schnapsinsa, maistui nimittäin tosi pahalta.. :D

Rakastuin Luxemburgissa taloihin ja ikkunoihin! Tällaisia ihania! Lisäksi puutarhat olivat aivan omaa luokkaansa - paitsi että missään ei näkynyt ihmisiä hoitamassa niitä. Ihmeellistä - täydellisiä puutarhoja pallon ja neliön muotoisine pensaineen, mutta ei ketään missään!

En jaksa laittaa koko kuvasarjaa nyt tähän, joten teen toisen osan tästä matkasta toisen postauksen muodossa :) Adii!(heippa luxemburgiksi - kyllä Luxemburgissa puhutaan luxemburgia)



//Hhhello. I know I've been silent here (eventhough I should be loud ehehehe) for a long time, but it's just because I'm trying to get a life outside of the Internet. Not sure if I've succeed though...

So I went to Luxemburg. It wasn't just any trip, it was a CULTrips-trip. in CULTrips we are trying to improve the tourism in rural areas of Europe - and especially in the areas we pilot trip people are coming from; Finland, Estonia, Italy, Austria and now Luxemburg. 

We slept in a hotel called De La Sûre, which was in a small village called Esch-Sur-Sûre. In the hotel there were books everywhere. Yes, all over the hotel - in the restaurant, in the hallway and in the rooms! Wow.

We experienced nature path tour, energy tour, smuggler tour with a Belgian border guard who after all was a hired actor! We made chairs out of wood and willow wood, ate macarones and had an appetizer in a chapel! Lots of amazing things.