Back to black

Kotiuduin Ranskasta jo 6 päivää sitten, mutta enpä ole jaksanut kirjoitella tänne. Koko viikko on mennyt vähän koomassa, yrittäen kotiutua Suomen kylmään niiden +20 helteiden jälkeen. 
  
Tämän päiväinen lumisade ei kyllä inspiroinu yhtään. Mieluummin olisin vaan jäänyt fiilistelemään Ranska-muistoja sisälle lämpimään, mutta uloshan sitä oli lähdettävä!  
Ranskassa tuli pohdittua jos jonkinlaisia asioita, muun muassa nyt omaa itseään ja ajatuksiaan ympäröivästä maailmasta. Niin paljon uusia ihmisiä, kulttuureita ja unohtumattomia hetkiä - siitä kaikesta ei selvitä ihan yhdessä yössä.

Oho, ei miun hiukset nyt ihan noin vaaleet oo!

Ranskassa ehkä uskalsi olla rohkeampi ja jutella enemmän ihmisten kanssa. Olosuhteiden pakosta, tietenkin, eihän sitä voi mennä 30 ihmisen keskelle ilman että puhuu mitään kenellekään, sehän olisi ihan hullua, ja siksi ihan mahtavaa, että kenelle tahansa pystyi juttelemaan melkein mistä tahansa! Suomessa kaikki palaa taas omiin uomiinsa ja elämä rajoittuu välille kämppä-koulu-koti. Tosin, voishan sitä yrittää jotenkin rikkoa rutiineja täälläkin ettei vallan turru.

Queen in my hand.

Yleensä aina sen jälkeen, kun on palannut ulkomailta, on ollut jotenkin helpottunut olo - takaisin ihanaan Suomeen! Mutta nyt tuntui että olisin voinut jäädä sinne helposti seuraavaksikin kahdeksi viikoksi. Koulu ei olisi ehkä hirveästi tykännyt, tosin tämän viikon koulussa olleena voisin sanoa että enpä olisi paljosta paitsi jäänytkään...

Tuntuuko joskus siltä että täytyy nostaa jalat ylös?

No, jos se vielä tästä. Ostin tänään kahdella eurolla keltaisen narsissin ja piristeenä on myös Ranskasta ostamani maailman söpöimmät balleriinat, jotka odottavat lehmätuolin päällä kärsimättömästi jalkoihin pääsyä.  
Kevät, voisit tulla jo!

Sooloiluviikonloppu

Joo joo onhan tuota pakkasta ollut, täällä Pohjois-Karjalassakin. Oon yrittäny toitottaa itelleni, että säästä ei saa valittaa, vaan pukeutua sen mukaan. Niinpä päälle on tungettu neljät(!) housut ennen ku ulko-ovesta on lähdetty ulos. Oikeesti, ei muuten vaan pärjää! Viikolla käytiin kämppiksen kanssa lenkillä, kuten myös luistelemassa, ja silmäripset jääty! Hihihi en oo ennen saanu tuosta kuvaa!

Talvi on kyllä tehnyt miun pukeutumisesta tylsän. Sen lisäksi, että ulkona pitää taaperralla Michelinmiehenä, sisätiloissakaan ei pärjää kun paksulla villatakilla. Savonlinnan kirpparilta löytyi harmaa neulemekko/paita, josta on näillä pakkasilla tullu miun lempivaate numero uno!

On kyllä taas kuvausjärjestelyt olleet huipussaan tätä kuvaa ottaessa.

Mutta siis, viikonloppuun. Jäin tänne kaupunkiin vaihteen vuoksi, ja koska kämppis ja kaikki kaverit(vitsi vitsi mul mitää kavereit oo) lähti jonnekin, niin miun piti tyytyä sooloviikonloppuun. Se on sinänsä hassua, että vaikka on tottunut olemaan yksin aika paljon, niin silti se, että asunto on ihan tyhjillään, on aika absurdia. En kyllä varmaan ikinä pystyis elämään yksiössä!


Perjantaina oli, että en varmaan keksi mitään tekemistä tälle viikonlopulle, mutta sitten katoinkin Amelién ja tänään kävin Ravintolapäivän kunniaksi Kansalaistalolla nauttimassa ecuadorilaista kalasalaattia ja teetä! MUTTA ihmettelen vaan - miksi Joensuussa oli vain kolme pop-up-ravintolaa? Oisin halunnut käydä niissä kahdessa muussakin mutta mokomat oli neljän kilometrin päässä, joten en mukavuudenhaluisena lähtenyt. No, ehkä sitten ensi kerralla! Silmissä viiltää jo ajatus myös oman ravintolan perustamisesta, mmmmmm! (Silmissä viiltää ajatus? Onko se edes oikea sanonta? Ja jos on, niin mitä ihmettä?)

Pitihän sitä käydä myös Susi-herraa tervehtimässä keskustassa. Ei näyttänyt pakkanen tätä hukkaa haittaavan! Tämän luona onkin sitten ensi viikolla kuvaukset intensiivikurssille tehtävää videota varten :)

Kirjastosta löyty pari kirjaa, Norsunhoitajien lapsia oon jo pitkään etsiskellytkin! Tosin ensin pitäisi saada luettua Sinä päivänä, joka on suhteellisen hidastempoinen tarina Emmasta ja Dexteristä, mutta kehittyy koko ajan mielenkiintoisemmaksi! 
  
Kypros on kyllä nyt viime päivinä ollut mielessä, ennen kaikkea siksi, että mikäli kaikki menee oikein ja hyvin, pääsen sinne vaihtoon ensi syyskuussa syyslukukaudeksi! Hakuaika on jo nyt, ja vaikka ajankohtaan on vielä puoli vuotta ja sitä ennen on hirveästi koulutehtäviä ja kesätöitäkin hankittava mutta pitäähän perehdyttäminen toki aloittaa ajoissa! Jännittää ja pelottaa, mutta tätä sitä on halunnut yläasteelta lähtien - asua toisessa maassa ja nähdä, miten siellä eletään ja ollaan. Tästä se lähtee.

Pikku prinsessan 20-vuotispäivät

Mikä suuri päivä tänään olikaan. Täytin nimittäin pyöreitä vuosia. Se on niin hassua, että vaikka syntymäpäivä on kuin aivan normaali päivä, mutta ei sitten kuitenkaan. Aina sen tuntee jossain vatsanpohjalla, että tänään tapahtuu jotain erikoista. Ja vaikka ei tapahtuisikaan, siitä tulee erikoista.

Kouluun menin vaikka en ollut tehnyt kaikkia tehtäviä, mutta ei se onneksi haitannut. Mutta huomasin, että seuraavat kolme viikkoa ennen joululomaa tulevat olemaan sellaisia stressiviikkoja että - lyhytelokuvan tekoa, piirrustuksia, joulukortteja, joululahjoja, synttärilahjoja... No, onneksi on keksitty viikonloput. Ja syntymäpäivät.

Laitoin valot jo ikkunaan!

Kämppis viritteli parvekkeen pöydälle lumeen tuikkuja pilttipurkeista, voi kun tuli nättiä <3 Tänään muutenkin oli niin kaunista kun puut notkuivat lumesta ja oli muutenkin ihana talvipäivä(paitsi että meinasin kaatua noin 5 kertaa)! Ihmiset ajelivat polkupyörillä, jotka näyttivät lumesta tehdyiltä ja koulumatkalla sai syödä joulutorttua. Ihan noin vaan synttäreiden kunniaksi.

Ja pitihän se kakku olla! En oo ikinä ennen ostanut tuollaisia kynttilöitä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ohje löyty täältä, ja koska se tehtiin ilman liivatetta, siitä tuli aika löllö. Varmaan johtui myös siitä, että sitä ei laitettu pakkaseen. Sovellettiin ohjetta vähän niin, että laitettiin pohjaan dominoita ja digestiveä sekasin(mikä oli tietenkin tarkoituksemmekin eikä dominot suinkaan vaan loppuneet kesken krhm) ja itse täytteeseen ne mansikat. Mutta hyllyvästä olemuksesta huolimatta, hyvää oli! <3

Huomatkaa Edwardin kiiluva ilme taustalla. Ois sekin halunnu kakkua, mutta ei annettu jotta sen pää ei kasvais enää enempää.

Alemmassa kuvassa kakku näyttää lähinnä sulaneelta mansikkajäätelöltä+keksipaloilta :D Joten siis, kutsukaamme tätä sulaneeksi mansikkajäätelöjuustokakuksi! Hyvin houkuttelevaa, kyllä.

Vaikka sitä täyttikin nyt vuosia ja on nyt olevinaan niiiiin aikuinen kun pääsee ostamaan viinaa Alkosta (mitä en edes tajunnut ennen kun serkku ilmoitti asiasta... Faktat hallussa!), niin nämä synttärit vaikuttivat kyllä enemmän 5- kuin 20-vuotiaan synttäreiltä, vai miltä tämä kuulostaa:
- pinkki kakku
- lumienkeleitä ja lumisotaa keskellä kaupunkia
- tiaraostoksilla Tiimarissa

Kuka sanoo että 20-vuotias ei saisi pitää prinsessapippaloita?

//Today I had my birthday. I made angels in snow, had a pink cake and bought a tiara. It might sound like I turned 5 years, but believe me, I'm 20. Who says a 20-year-old can't have a princess birthday party, hm?

Epäonnistunut verenluovutusreissu apinoiden kera

(hahahaha oon taas niin kekseliäs noiden otsikoiden kanssa)
Viime viikolla piipahdin upeassa pääkaupungissamme Helsingissä siskontyttöjen kanssa, mikä on ollu jälleen syynä tähän blogihiljaisuuteen... Osasyynä on myös pari tulevaa taidenäyttelyä, juhannus ja vähän kaikkea. Mutta! Siis viime viikkoon. 

Käytiin katsomassa Helsinki-Vantaan lentokentällä vähän koneiden nousuja. En ollu aiemmin käyny lentokentällä muuten kuin että oisin lähtenyt minnekään, joten oli aika jännää!






 
Pilvetkin oli taivaalla hienosti, joten kalliolta tuli kivoja kuvia.

Lintsilläkin käytiin, tietysti kun seurueessa oli alle yläasteikäisiä ihmisiä. Allekirjoittanut ei sitten käynyt yhdessäkään laitteessa opiskelijabudjetin takia. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut mennä siihen puiseen vuoristorataan, mutta no. Kaipa se on siellä seuraavallakin kerralla!

Lintillä hengaili pinkkihiuksisia tyyppejä, jotka hyppelivät paikasta toiseen ja yhtäkkiä pysähtyivät johonkin paikoilleen. Niitä oli hauska seurata :D

Sitten seuraa ehkä koko Lintsin siistein asia(no kun ottaa huomioon etten käynyt niissä laitteissa)

Kinect, jossa sinä olet ohjain! Mitään vempeleitä ei siis tarvita, vaan oma liike. Pelasin ensin Kung Fu-panda-peliä, jossa jos piti hypätä, niin piti itse hypätä ja sama mikä tuli kumartumisen ja väistelyiden kanssa. Tässä ei siis tarvita mitään sorminäppäryyttä! Sitten kokeilin kanssa tanssia, joka oli tosi hauskaa vaikka en osannutkaan ja siinä näkyi sitten nopeutettu video itsestä kun veti free-styleä. Ihanaa. Mutta tällainen meille, kiitos! Kunhan ensin hankitaan se HD-telkkari. Ja se Xbox 360. Mutta SITTEN.

Kyllä, minua 10 vuotta nuorempi siskontyttö kävi Ukossa. Näinpä.

Enterprise. Oli V:llä vähän huono olo pari tuntia tämän jälkeen.. :D

Minä ja uudenuutukaiset "narkkarikäteni". En siis vetänyt rajuksi Helsingin yöelämässä, vaan lähdin viattomasti luovuttamaan verta! Kun olin ensin toipunut kaikista ihanista (ja ilmaisista) kahvi- ja voileipätarjoilusta, hermoilin onko hemoglobiini riittävä - ja olihan se, juuri ja juuri! Piti sitäkin varten ottaa molemmista käsistä koe. Sitten kun tuli itse piston vuoro, molempiin käsiin tuli heti mustelma kun neula pistettiin sisään. Eikä se sitten onnistunut ilmeisesti. Ja kun sitä suontakin etsittiin niin pitkään, voi että :D Nyt on mojovat mustelmat kummassakin kädessä kyynärtaipeiden kohdalla, toivottavasti en tässä säiden lämmetessä herätä kovin paljoa paheksuvia katseita mikäli päädyn ihmisten ilmoilla lyhythihaisessa kulkemaan... o.o

Ja nyt seuraa eläinosio, wohoo! Korkeasaari oli siis myös kohteenamme, ja mie ensikertalaisena räpsin kaikista mahdollisista liikkuvista eliöistä kuvia.

Erittäin myrkyllinen sammakko, joka näytti aivan muovilta.

Paviaani, jolla oli ilmeisesti krepatut karvat, oli hyvin ylpeä pallostaan.

Toisille apinoille oli laitettu maapähkinöitä ja hedelmiä naruihin, hassua.

Ehkä maailman söpöin!!! Hän oli keisaritamariini, tosin ei näyttänyt kovin iloiselta sellaiselta :(

Majapaikassamme meitä viihdyttivät Angry Birdsin(jota pelasin ekaa kertaa!) lisäksi suloiset koirulit Mauno ja Arttu.

Sellaista tällä kertaa!  Tuskin kirjoittelen tänne ennen juhannusta, joten mahtavaa keskikesän juhlaa kaikille 9 lukijalleni(+ 2 serkulle)! :)

//Sorry I've forgotten these English subtitles for so long! (not that anyone would read them but still :D) So I was in Helsinki with my sister's children and we went to watch the airport, to the amusement park "Linnanmäki" and the zoo "Korkeasaari". 
I went to donate blood but it didn't quite success.. In the second they pushed to needle in, there came a bruise. In the both arms. Now my arms look like I had been taking drugs.. .______. Well hopefully the bruises will come off soon!
I also tried Angry Birds and found it very hard to play, but I fell in love with Xbox 360 Kinect. Next Christmas I'll send a long letter to Santa.

Heimoi ihmiset!

Hei,

ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani Loud Undercoveria! Jotkut ovat ehkä siirtyneet tänne vanhan blogini puolelta, mutta toivottavasti tänne löytää myös paljon uusia lukijoita, sillä edellisen blogini innokkainta lukijakuntaa olivat lähinnä sukulaiset(no joo joo kiva että työkin luette tätä)!

Olen siis 19-vuotias graafisen suunnittelun opiskelija, joka aika paljon edellisen blogin raameja mukaillen kertoo blogissaan (kuten bannerista voittekin jo ennustaa) elämästä, koulusta, käsitöistä, ruoanlaitosta valokuvauksesta ja inspiraationlähteistä.

No pitihän tähän nyt se omakuva lätkäistä.

Voisin vähän valottaa blogini nimeä, sillä kuten jokainen näkee, se on englanninkielinen(oho). Pitkän pohdinnan jälkeen mielestäni miun - ja näin ollen myös blogin - olemus kiteytyy juuri tuohon nimeen. Ei tuota voi suomentaakaan, sillä suomennos kuulostaa jotenkin härskiltä(äänekäs peitehommissa...? öh), joten tähän on siis tyytyminen. 

Takana on siis sellainen ajatus, että en ole koskaan ollut se luokan äänekkäin oppilas. Mieluummin olin tarkkailijana jossain sivussa, mutta kuitenkin toimin aina siellä taustalla, siirsin ajatukset paperille piirtämällä ja kirjoittamalla. Kirjoittaminen onkin ollut miulle aina tärkeä tapa vaikuttaa - kirjoitin paikallislehteen lukioaikoina kaksi vuotta ja olin mukana toimittamassa Erilaisuus On Hyvästä-lehteä muiden nuorien kanssa. Lisäksi jo tulevan ammatinkin puolesta kaikenlainen piirtäminen ja maalaaminen on ollut aina osana tätä ns. "pehmeää vallankumousta". Tähän liittyy myös erittäin läheisesti ruoanlaitto, joka on suuri intohimoni(kuulostaapa dramaattiselta) ja josta näin ollen miulla on myös paljon mielipiteitä, varsinkin siksi että olen kasvissyöjä, joka syö kalaa ja riistaa.

Tämä blogi siis ei ole "ostin tänään 10 paitaa H&M:ltä, katsokaa nää 1283 kuvaa niistä jokaisesta eri ilmansuunnasta!!!1"-blogi. En myöskään laita kovin usein postauksia omasta tyylistä, sillä miulla nyt harvoin on päällä mitään kovinkaan erikoista. Tosin kesä on nyt tulossa, joten hameita on vähän pakko päästä ulkoiluttamaan! Ja vaikka tästä saattaisi saada sellaisen vaikutelman että luvassa on pitkiä pohdintoja pelkistä ilmastonmuutoksen vaaroista, ei hätää. On miussa myös se turhamainen puoli(esim. edellisessä blogissa yhden postauksen aihe oli Lady Gaga... :D), joten vaihtelevalla meiningillä mennään!

Vielä kerran tervetuloa sekä vanhoille että uusille lukijoille! :)