Lukutoukan perustylsä elämä parilla väriläikällä

Blogi on ollut tyhjä, koska mie en oo tehnyt mitään. Koulussa ei oo mikään ruuhka-aika(paitsi ne 12 postikorttia mutta kyllä ne saan tehtyä, onhan tässä aikaa..! Ai mitä? Loma alkaa ensi viikolla? No kyllä lomalla ehtii!) 

Elämässä kohokohtia on ollut ruoka. Kuten eräänä päivänä, jolloin kämppis teki mahtavia suklaakeksejä. Ja koska suklaakeksien kanssa saa juoda vain maitoa, lähdettiin molemmat kauppaan hakemaan sitä yhtä maitopurkkia.

 

Mutta oli sen arvoista.

Kevään lähestyminen on laukaissut jälleen shoppailuintoni, ja Seppälästä nappasin mukaani(no maksoin kyllä) 15 euroa kustantaneen kevätmekon.

 
Mekosta tulee aikamoiset Noora 5-vee-vibat(varsinkin noiden punaisten housujen kanssa), mutta en jaksa välittää. Elämässä pitää olla väriä! Siksi hiuksenikin ovat nyt räikeän punaiset ja tänään ostin mintunvihreät housut. Niin, kevät, kuulitko! Saa tulla jo! 
Sitten olen myös lukenut. Pari viikkoa sitten lopetin kirjan nimeltä Sinä päivänä, joka kertoi Emman ja Dexterin erikoisesta suhteesta, jota kai rakkaudeksi kutsutaan. Opus oli hyvin paksu ja kesti jonkin aikaa ennen kuin sille lämpeni, mutta samalla siinä oppi tuntemaan Emman ja Dexterin niin hyvin, ja lopussa tuntui kuin olisi ollut heidän läheinen ystävänsä. Ihanimpia on sellaiset kirjat, joiden jälkeen vain jää tuijottamaan eteensä ja ajattelee kaikkea lukemaansa läpi ja pitelee kirjaa kädessään eikä haluaisi päästää irti. Tämä oli sellainen kirja. Niinkuin seuraavakin.
Little Been tarina on pienuudessaan huolimatta kuitenkin niin kovin suuri kirja. Rakastuin jo kanteen(kohokuvioinnit ah), ja tekstissä on käytetty niin osuvia ja hauskoja vertauksia että välillä täytyi ihan nauraa ääneen! Kuten esimerkiksi tämäkin nigerialainen sananlasku: "Jos kasvosi ovat elämän kolhujen pöhöttämät, hymyile ja teeskentele olevasi lihava mies"!

Kirjassa Little Bee on pakolaisena Iso-Britanniassa ja siinä käydään läpi niin hänen kuin erään englantilaisperheen surullista elämää, ja heidän yhteinen menneisyytensä paljastuu kirjan edetessä vähä vähältä. Tämä on sellaisia kohtaloita, joita ei itse jokapäiväisessä elämässään vain tule ajatelleeksi - että pakolaiset suljetaan odottamaan vankilamaisiin laitoksiin jopa vuosiksi, vaikka he eivät ole tehneet mitään väärää! Taas tuli sellainen maailmanparantamisfiilis, mutta mitä minä pystyn tekemään?

Ja taas itsekkäisiin aiheisiin.
Sosiaalinen elämä on nyt myös vähän katkolla, koulun bileet kävin perjantaina katsastamassa ja nyt alkaakin hiljainen kausi sitten ensi viikkoon asti, jolloin suuntana on patongin ja creme bruleen(no en tiedä minne ne yläpilkut tulee joten jätinpä sitten pois kokonaan) luvattu maa, ho la laa! Alla ihanasti animaatioitu video ranskalaisista kliseistä, joista pitää nyt sillä reissulla ottaa selvää!

Sooloiluviikonloppu

Joo joo onhan tuota pakkasta ollut, täällä Pohjois-Karjalassakin. Oon yrittäny toitottaa itelleni, että säästä ei saa valittaa, vaan pukeutua sen mukaan. Niinpä päälle on tungettu neljät(!) housut ennen ku ulko-ovesta on lähdetty ulos. Oikeesti, ei muuten vaan pärjää! Viikolla käytiin kämppiksen kanssa lenkillä, kuten myös luistelemassa, ja silmäripset jääty! Hihihi en oo ennen saanu tuosta kuvaa!

Talvi on kyllä tehnyt miun pukeutumisesta tylsän. Sen lisäksi, että ulkona pitää taaperralla Michelinmiehenä, sisätiloissakaan ei pärjää kun paksulla villatakilla. Savonlinnan kirpparilta löytyi harmaa neulemekko/paita, josta on näillä pakkasilla tullu miun lempivaate numero uno!

On kyllä taas kuvausjärjestelyt olleet huipussaan tätä kuvaa ottaessa.

Mutta siis, viikonloppuun. Jäin tänne kaupunkiin vaihteen vuoksi, ja koska kämppis ja kaikki kaverit(vitsi vitsi mul mitää kavereit oo) lähti jonnekin, niin miun piti tyytyä sooloviikonloppuun. Se on sinänsä hassua, että vaikka on tottunut olemaan yksin aika paljon, niin silti se, että asunto on ihan tyhjillään, on aika absurdia. En kyllä varmaan ikinä pystyis elämään yksiössä!


Perjantaina oli, että en varmaan keksi mitään tekemistä tälle viikonlopulle, mutta sitten katoinkin Amelién ja tänään kävin Ravintolapäivän kunniaksi Kansalaistalolla nauttimassa ecuadorilaista kalasalaattia ja teetä! MUTTA ihmettelen vaan - miksi Joensuussa oli vain kolme pop-up-ravintolaa? Oisin halunnut käydä niissä kahdessa muussakin mutta mokomat oli neljän kilometrin päässä, joten en mukavuudenhaluisena lähtenyt. No, ehkä sitten ensi kerralla! Silmissä viiltää jo ajatus myös oman ravintolan perustamisesta, mmmmmm! (Silmissä viiltää ajatus? Onko se edes oikea sanonta? Ja jos on, niin mitä ihmettä?)

Pitihän sitä käydä myös Susi-herraa tervehtimässä keskustassa. Ei näyttänyt pakkanen tätä hukkaa haittaavan! Tämän luona onkin sitten ensi viikolla kuvaukset intensiivikurssille tehtävää videota varten :)

Kirjastosta löyty pari kirjaa, Norsunhoitajien lapsia oon jo pitkään etsiskellytkin! Tosin ensin pitäisi saada luettua Sinä päivänä, joka on suhteellisen hidastempoinen tarina Emmasta ja Dexteristä, mutta kehittyy koko ajan mielenkiintoisemmaksi! 
  
Kypros on kyllä nyt viime päivinä ollut mielessä, ennen kaikkea siksi, että mikäli kaikki menee oikein ja hyvin, pääsen sinne vaihtoon ensi syyskuussa syyslukukaudeksi! Hakuaika on jo nyt, ja vaikka ajankohtaan on vielä puoli vuotta ja sitä ennen on hirveästi koulutehtäviä ja kesätöitäkin hankittava mutta pitäähän perehdyttäminen toki aloittaa ajoissa! Jännittää ja pelottaa, mutta tätä sitä on halunnut yläasteelta lähtien - asua toisessa maassa ja nähdä, miten siellä eletään ja ollaan. Tästä se lähtee.

Kevätsää lämmittää

Jos ette vielä ole kuulleet tarpeeksi hehkutusta tästä joka vuosi yllättävästä keväästä, niin tässäpä vähän lisää: katsokaa ulos! Siellä on kevät(tai no ei ehkä nyt kun on pimeää)! Aurinko on siis taas uskaltautunut sieltä pilvien raosta ja näiden miljoonan kouluasian(etsi fontin historiaa, tee vaakuna-ryhmätyö, etsi n. miljoona maalausta 3-kiloisesta kirjasta taidehistorian kurssia varten jne) välissä on huomannut ihmeellisiä asioita - mm. pyöräilyä ilman loskakeliä(tai no ehkä vähän), ja lisäksi kesäterassi! Ah ihanaa.

Mutta että mitä sitä on tehty?

No luin kirjan, Kulinaristin kuoleman. Tuo osui käteeni jo kirjakaupassa mutta nuukana ja köyhänä opiskelijana sen sitten lopulta kirjastosta nappasin. Kirja kertoo siis kulinaristista, joka lepää kuolinvuoteellaan ja hänellä on kielen päällä juuri se maailman ihanin maku, mutta ei saa sitä mieleensä. Kirjassa hän sitten menee omiin muistoihinsa ja yrittää yhyttää kyseistä makua lasten ja vaimon ja tyttöystävän katsellessa katkerana vieressä. Tuomio: ihania ruokakuvauksia (yksi taisi kestää tyyliin puoli sivua!), joista osa saattoi ihan helposti viedä puolikin sivua.
Mietin kyllä koko kirjan ajan, että kulinaristin täytyy päätyä johonkin hyvin yksinkertaiseen ruokalajiin, sillä hän oli koko kirjan muistellut parhaita viskejään, sorbettejaan, kalojaan ja lihojaan. Ja, no, tavallaan se olikin hyvin yksinkertainen. Luulin kuitenkin, että koska kirjassa keskityttiin myös kulinaristin lähipiirin mielipiteisiin(yleensä aika negatiivisiin, paitsi kissalla :-D), kulinaristi tulisi vihdoinkin lopun hetkellä järkiinsä ja pyytäisi perheeltään anteeksi sitä, että on ollut etäinen ja huono isä. Mutta kun ei. Jätkä vaan keksii maailman ihanimman ruoan(eli tuulihatut <-mustaa teksti jos haluat tietää!) ja pyytää palvelijan niitä tuomaan. Hienoa. Olisi ollut kiva, jos kulinaristi olisi kehittynyt ihmisenä tai jotain muuta ennen kuolemaansa, mutta täytyypä kai todeta, että ei elämäkään ole aina niin dramaattista.

Mutta se niistä pohdinnoista, nyt tullaankin sitten tähän päivään. Ja vaihteeksi taas pari pärstäkuvaa tähän alkuun, kun kerrankin aurinko paistoi tuolleen ihanasti huoneeseen.

Outoa, kun päällä oli kaulusmekko. Ostin sen neljällä eurolla kirpparilta, eikä ollut paljon Nanson mekosta! Oli kyllä hieman vaikeuksia pyöräillä tuolla lyhyellä helmalla.. :D

Illalla aurinko hemmotteli vieläkin, joten lähdin ulos vähän kuvailemaan. Yleensä en tykkää ottaa maisemakuvia kun ne on miusta niin tylsiä, ihmiset on paljon mielenkiintoisia kuvattavia, mutta tässä nyt tällaisia "ihan kivoja" "muutama" :P

Pielisjoki sulaa!

Rakas ajoneuvoni!

(kuvat saa isommaksi klikkaamalla)

Ei ollut ravintola auki :( No, kesällä sitten! Ihanat lasi-ikkunat oli tuossa ravintolassa kyllä, pakko sinne suunnata kunhan se aukeaa(niin kuin aika moneen muuhunkin paikkaan)

Torstaina onkin sitten vähän erikoisempaa luvassa kun suunta on etelään päin! Ei kuitenkaan niin etelään että siellä bikinikelit olisi, vaan ihan tuonne pääkaupunkiin ja Turkuun. Helsinkiin mennään siis luokan kanssa tutustumaan erilaisiin graafisen suunnittelijan työpaikkoihin(mainostoimistoja yms) ja näyttelyihin, ja Turkuun menen ystävän luokse, jota näin viimeksi kesällä, hui! Kiva loppuviikko siis luvassa! :)