Luxemburg in my heart, part 2

Hei taas! Tällä hetkellä miun pitäisi itseasiassa olla tekemässä luovan kirjoittamisen kurssin viimeistä tehtävää - romaanin viimeistä sivua, mutta jotenkin sitä aina harhautuu tekemään aivan muuta kuin pitäisi.

 No mutta, huomasin että osa Luxemburgin matkan kuvista on vielä jakamatta, joten tässäpä ne!

Esch-Sur-Sûren linnan edustalla oli yhtenä iltana "The Night of Legends", jossa paikallinen radiojuontaja(kuvassa) kertoili meille luxemburgilaisia legendoja merenneidoista ja rakkauksista. Olipa mukana myös yksi turkkilainenkin legenda. Oli oikein tunnelmallista, kynttilät paloivat, suitsukkeet tuoksuivat ja taustalla kumisi kirkon kellot.
Alas hotellille kuljettiin soihtukulkueessa.

Ikinä ei ollut aikaa kierrellä itse kaupungissa, koska olin aina rättipoikki päivän kävelyiden jälkeen, mutta kerkesin kuitenkin noin tunnin ajan käydä lähikaupassa täyttämässä tuliaisvarastot ja ottaa parit valokuvat ihanasta keskieurooppalaisesta ympäristöstä!



Kylä oli täynnä tuollaisia ihania salaisia puutarhoja, jonne olisi tehnyt vain mieli mennä haaveilemaan ja kuljeksimaan! Tuo sininen roskis kyllä vähän rikkoo tuota tunnelmaa :D

Neljäntenä päivänä meidät vietiin kaupunkikierrokselle Wiltziin. Paikalliset oppaat - isä ja poika - kertoilivat meille kaupungista ja miten se oli ennen(en ole varma onko vieläkin tavallaan) jaettu ylä-Wiltziin ja ala-Wiltziin, rikkaisiin ja köyhiin. Meille myös esiteltiin teollisuusaluetta, joka oli täysin hylätty saastuneen maaperän takia. 



Edessä olevaa taloa oltiin purkamassa, kuten kuvasta näkyy.

Luxemburgin suloiset kisulit olivatkin lähes ainoat sielut, joita kaduilla näkyi(vaikka kuvan kissa onkin sisällä). No olihan siellä joitain ihmisiä, mutta todella vähän! Yhtenä aamuna kävelin hotellihuoneesta aamiaiselle, niin jonkin lihakaupan edessä oli kissa odottamassa oven avaisua. Oli pakko maukaista sille tervehdykseksi, ja sehän maukaisi takaisin! Kissakuiskaaja täällä siis päivää!

Söimme myös. Ruoka oli hyvää, niin kuin aina. Kalaan oli laitettu pestoa, mikä oli hyvin merkillistä mutta silti tosi hyvää!



Iltapäivällä Wiltzissä sai valita joko olutpanimotyöskentelyn tai kiinalaisten lamppujen näpertelyn. Koska en oluesta niin paljon perusta, valitsin jälkimmäisen ja se olikin tosi kivaa! Workshoppi oli Prabbelissa (linkki saksaksi, en löytänyt ikävä kyllä parempaa sivustoa!), joka on taidekeskus erityisesti kehitysvammaisille ihmisille. Heille järjestetään siellä juuri erilaisia workshoppeja ja keskus toimii myös työllistäjänä heille.

Pääsimme heti työn touhuun, ja teimme itävaltalaisen musiikinopettajan kanssa noidanhatun! Avustajana oli paikallinen poika, joka ei osannut englantia, mutta kehnolla saksallani ymmärsin hyvin, kun hän ohjasi maalarinteippien laitossa; "da zwei"(=tuohon kaksi). Kehikon teimme siis pajun kaltaisesta puusta, taitoimme haluamaamme muotoon ja laitoimme maalarinteippiä taitoskohtiin.

Kehikkovaiheen jälkeen siirryimme lateksiosastolle, jossa päällystimme kehikon silkkipaperilla, joka oli kasteltu lateksissa. Oli hauskaa tehdä välillä jotain erilaista käsillään, yleensä kun "vain" piirtelee ja maalaa. Lateksivaiheen jälkeen kyllä kädet haisivat ihan kumihanskoilta :D

Harmi ettemme päässeet näkemään lopullisia, kuivia versioita lampuista, mutta tässä millaisia niistä olisi pitänyt tulla:


Ja näimme myös muita lamppuja, ja noiden tekemisessä on tosiaan vain mielikuvitus rajana! Siellä oli perhosta, lohikäärmettä, monimutkaisia rakennuksia ja vaikka mitä! Kaikki lamput tulevat syyskuussa järjestettävään Lamppujen yöhön, joka pidetään Prabbelin vieressä olevassa ihanassa puutarhassa. Se olisi varmasti ihana näky, harmi vain etten ole Luxemburgissa silloin!

Yksi osa Prabbelin ihanasta puutarhasta, johon kuului niin laventelipensaita, mosaiikkialtaita, pajutöitä ja vaikka mitä! Kaunista!

Viimeinen ilta. Ruoka oli ihan parasta, ja kokki oli kovin suloinen! Lisäksi musiikkia tarjosi paikallinen kaksikko, jotka vaihtelivat soittimia kitarasta säkkipilliin. He ottivat myös yleisön mukaan luxemburgilaiseen lauluun, jossa kaikkien piti yhtyä yhdessä kohdassa laulamaan: "cherii-chirii-chilaa, cheerii, chirii, chilaa". En tiedä vieläkään mitä se tarkoittaa, jos se edes tarkoittaa mitään! Päädyin samaan pöytään jonkun paikallisen politiikkomiehen kanssa(en oikein jaksanut kuunnella aina mitä hän höpötti), sekä paikallisen kaimani ja hänen ystävänsä kanssa, jotka olivat kanssani saman ikäisiä! Koko reissunhan olin viettänyt 30+ henkilöiden seurassa, joten nämä toivat vähän vaihtelua ikäjakaumaan :D

Illalla käytiin vielä Prabbelin kehitysvammaisten ateljeessa, jossa 9 heistä työskentelee erilaisissa taideprojekteissa. Ihana ateljee, haluaisin itsellenikin samanlaisen! No ehkä vähän pienempikin kelpaisi, mutta kuitenkin paikka, jossa voisi jättää vesivärit vain pöydälle ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä suoraan siitä mihin jäi.

No, ehkä vielä joskus.

//My second part about my trip to Luxemburg. We had a night of legends where a local radio reporter told us local legends in a candle light, in front of the Esch-Sur-Sûre castle. Then we went to Wiltz, Prabbeli(awesome art center for disabled people), where I was in a chinese lampets-workshop. The "last supper" was the best from the trip, with great musicians and inspiring ateljier. Maybe some day I'll have one as well!