Vive la France, osa 1 - ruoka

Kuten tässä oon jo hienovaraisesti hehkuttanutkin, niin kävin viime kuussa Ranskassa. Voi apua, tasan kuukausi sitten tosiaan olin siellä! Tuntuu kuin olisi vasta joku viikko sitten tullut takaisin..! Ja sinänsä ironista, että silloin siellä oli kuin kesä(+20C....), aurinko paistoi ja kaikkea, ja kuukauden päästä täällä Suomessa ei vielä olla siellä päinkään!

Mutta, kun puhutaan Ranskasta, tulee ensimmäisenä mieleen ruoka - ainakin tällaiselle pienelle wannabe-kulinaristille! Ja sitä ruokaa, oi, sitähän oli.

Miun hostin kanssa(jonka nimi muuten oli vielä Amélie - ei voi olla sattumaa!) käytiin eräs aamu paikallisessa leipomossa, boulangerie(yksi niistä harvoista sanoista joita osaan Ranskaksi - hei, tärkeimmät ensimmäiseksi!). Hyllyt vaan notkui patongeista ja leivistä ja oli niin vaikea päättää mitä ottaa! 
Lopulta kuitenkin päädyttiin perinteisiin croissantteihin ja omenatorttuun. Ranskalaisethan siis vetää aamupalaksi perinteisesti lähes aina jotain makeaa, just tollasia leivoksia tai keksejä! 

 

Täytyy kyl myöntää et tuolla itekin tottui tollaisiin makeisiin aamupaloihin, tosin tollaisia jos ahtaisi joka aamu saattaisi levitä aika uhkaaviin mittoihin aika nopeasti! Että ehkä jätän croissantit vain erikoisiin hetkiin ja hitaisiin aamupäiviin.

Kurssilla oli myös joka aamu tapana, että jokaisen maan ryhmä teki muille oman maansa aamupalan. Saatiin siis nauttia mm. tsekkiläisistä kananmunaleivistä(eräänlainen omeletin ja leivän yhdistelmä), virolaisista sipuli-kalaleivistä ja tietenkin omasta, suomalaisesta aamupalastamme! Tarjolla oli ruisleipää, hapankorppua, näkkileipää, kaurapuuroa sekä leivänpäällisiä(jotka kyllä onneksi saatiin paikan päältä!), ja hyvin näytti maistuvan :)

Huomatkaa erittäin hieno possu-kyltti ja epätoivoinen yritys opettaa ulkomaalaisille vähän suomea.

Saksalainen aamupala sen sijaan... Anteeksi vain, mutta mitä ihmettä?!   
...jep se on siilin muotoinen keko raakaa jauhelihaa, johon on tungettu suolatikkuja ja sipulin palasia. Todella houkutteleva tapaus...!

Kouluruoka sen sijaan oli aika jännä tapaus, vaikka kyllähän se oli aika massaruokaa niin kuin Suomessakin, pakasteita ja valmisruokia, mutta se määrä!

Ja rajaus on tietenkin taiteellinen, kuten aina kuuluukin olla.

  Ja näin se meni: ensin otat salaattilautasen, jonka jälkeen saat valita jälkiruoan - purkkihedelmiä tai kakunpalanen tai vanukas(kätevästi valmisvanukas käännetty ylösalaisin lautaselle :D). Tämän jälkeen valitset, otatko juustopalan vai jogurtin, lisäksi saa ottaa myös jonkun hedelmän. Sitten on pääruoan vuoro, ja kokki tarjoilee sen lautasellesi. Oli hassua kun kokki ei kahden viikon alussa osannut sanoa oikein mitään englanniksi, mutta loppuaikana huomasi, että se oli selvästi harjoitellut vähän ihan vain meitä varten!

Ja sitten yhtenä päivänä oltiin kaupungille menossa shoppailemaan, mutta huomattiinkin, että kappas, kaupat ovatkin kiinni klo 12-14. Ajateltiin sitten mennä syömään, ja kaupungilla vastaan tulikin yksi meidän kurssilaisista, Ranskassa asuva marokkolainen, vastaan. Ehdotti sitten, että tultaisiin hänen luokseen lounaalle, ja niinhän sitä sitten mentiin.
 
 Käytiin kaupassa ostamassa patonki(tietenkin), ja paikan päällä oli kämppis tekemässä tomaatti-lihapullakastiketta ja meille tytöille tarjoiltiin pikkiriikkiselle pöydälle salaatit, öljyt ja salaatinkastikkeet! Ja siihen mitään omia lautasia tarvittu, napsittiin kaikki vaan samalta - samoin kuin kastikkeen kanssa; ensin pala patonkia kouraan ja sitten dipataan vaan kastikkeeseen. Ja oi nam että oli hyvää. Samalla saatiin tietää kaikkea Marokosta ja muslimeista - tiesittekö, että siellä häät on ainakin kolmepäiväiset, jonka aikana morsiamella on monta eri pukua! Voi jos pääsis joskus vielä semmosetkin kokemaan..!

Amélien luona tehtiin illalla lähinnä aina jotain suhtkevyttä illallista, kuten pizzaa tai tässä tapauksessa, ratatouillea! Ei kyllä tainnut olla ihan yhtä samanlaista kuin Ratatouille-elokuvassa - siistissä pinossa tomaatit, kesäkurpitsat ja mitkälie - vaan suoraan purkista lämmitettynä. Mutta silti, ratatouille on se must juttu!
  Kananmuna oli Amélien oma lisäys :D Yritin sähköposteissa ennen Ranskaan saapumista vähän vihjailla, että haluun kokeilla kaikkia perinteisiä ranskalaisia ruokia, ja kaipa tämä oli sellaista perinteistä ranskalaista opiskelijaruokaa! Mutta kulttuuria kaikki tyynni!


Ja no okei, voisin kyllä sanoa, että sen sijaan juustofondue on aikamoista hifistelyruokaa. Ja fiilistelyruokaa. Tässä kohdassa sana ruoka kuulostaa liian maalaiselta, joten sanotaanpa nyt vaikka että se oli ennemminkin fiilistelynautinto!
 

Fonduetäytteinen pullaposki tyytyväisenä. Jostain syystä oli kyllä ihmeellisen paljon matkalta kertyneitä kuvia, joissa esiinnyin ruoan kanssa! Wonder why...

 Kurssiin kuului myös yritysvierailuja paikallisissa yrityksissä, ja mie yhtenä onnekkaiden joukosta pääsin tutustumaan viini- ja juustotehtaaseen, samalla kun osa pääsi tutkailemaan proteesien ja metallipajan ihmeellistä maailmaa. Kuulemma järjestäjät olivat yrittäneet laittaa ihmisiä heidän koulutusaloihinsa sopiviin yrityksiin. En sitten tiedä, miten juusto tai viini liittyy graafiseen suunnitteluun(yrittivätköhän ne vihjailla jotain kulttuurialan opiskelijoiden vapaa-ajan taipumuksista...), mutta myönnän hiukan hihittelleeni vahingoniloisesti kirurgin suojamaskiin, joka meille kaikille jaettiin muun suojavarustuksen mukana ennen juustotehtaaseen astumista.
  
Osa juustoista oli valtavia, ja tehdas oli todella pitkä käytävä, joka oli aikoinaan toiminut junatunnelina! Opas kertoi innokkaasti juustonvalmistusprosessista, ja että juustot on tuolla muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, ja työntekijät sitten rapsuttelee niistä homeita pois aina päivittäin. Ei ehkä kuulosta hirveän houkuttelevalta, mutta sitähän se homejuusto kuitenkin on!

Ja vierailun kokokohta - maistiaiset!
 
 Viimeisenä iltana oli päätösjuhla, jossa paras ryhmä sai palkinnot ja tärkeät miehet puhuivat tärkeistä asioista(joista en kumma kyllä muista enää mitään), mutta pitkien puheiden aikana vilkuilin vain alati täyttyvää buffet-pöytää, ja oi sitä onnea kun viimein pääsi nauttimaan sen antimista!

 

 Mutta ylipäätään nauratti, miten oli saapunut Ranskaan, ruoan mekkaan, ja sitten ekana päivänä menee syömään minnekä muuallekaan kuin mäkkäriin.

French fries, he he.

 On se vaan niin turvallinen vaihtoehto aina! Puolustaudun kyllä sanomalla, että oli ihan älytön nälkä jonkun 12h matkustamisen ja ällön lentokoneruoan jälkeen. 

Mutta oon sentään ylpeä siitä, että en käynyt siellä toistamiseen kertaakaan (hampurilaisella. Caffe Latten kyllä osasin tilata - RANSKAKSI!) - toisin kuin jotkut meidän ryhmäläisistä! Sanokaa mitä sanotte, mutta miusta jos ylipäätään näkee sen vaivan, että matkustaa ulkomaille, niin siellä pitäisi kokeilla vähän jotain muuta kuin mitä kotikonnuilla. Toisaalta aika ironista, että söin siellä myös noiden perusranskalaisten ruokien lisäksi italialaista(pizzaa ja lasagnea), kiinalaista, marokkolaista ja lisäksi käytiin myös saksalaistyylisessä ravintolassa syömässä. Että jo oli kumma että Ranskassa ei saanut ranskalaista ruokaa, ellei sitten halunnut maksaa 80 euroa sammakonreisistä!

Ruoka oli kuitenkin halpaa, patongin sai muutamalla kymmenellä sentillä ja ihmiset osti niitä älyttömät määrät - yhdelläkin perheellä näin 10 patonkia ostoskärreissä! Ja viinikin oli niin kovin, kovin edullista - halvin pullo - uskokaa tai älkää - euron. Mutta ajattelin kuitenkin panostaa vähän laatuviiniin ja ostin tuliaisiksi roseviinejä huikealla kolmella eurolla :D Lisäksi oli viiniä pakattuina pillimehujen näköisiin purkkeihin, eli sanalla sanoen: pilliviiniä!

 Naurettiin sille koko ilta, ja sitten vielä enemmän, kun huomattiin, että kyseisestä viinistä riitti ainakin kahdeksan ihmisen lasiin juotavaa! Oli kyl pakko ostaa noita tänne Suomeenkin, vaikka ei ne varsinaisesti ollu mikään maun riemuvoitto..

Ja okei, oikeestihan tuo on tarkoitettu ruoanlaittoon(tsekkaa kokinhattu purkin kyljestä), mutta ei kerrota kenellekään.