Quote time!

Miehän siis rakastan sananlaskuja ja erilaisia lauseita. Ja aina kun kuulee jonkun hyvän, tuntuu että yksi lause voi melkein muuttaa koko elämän. No, aika hyvä lause pitäisi olla, mutta kuitenkin. Se on niin että kun lukee uuden hienon ajatuksen, tajuaa että "noinhan se on ja noinhan sen pitääkin olla". Kuten esimerkiksi miun ilmoitustaululla lukeva ajatus pienenpienellä paperilapulla: "Ryppyohtasuus lissee vastatuulta". Totta.

TRUE.

TRUE.

(partly) TRUE. Nimim. kesken noin miljoona piirrustusta ja yksi tilkkutäkki, jonka aloitin heinäkuussa.

TRUE. If you got the right attitude :D

Tämä lause löytyy myös meidän eteisestä vähän muuteltuna; When there's music, you dance. Koska meillä musiikki on aina hyvää ;)

TRUE.

Vaikeaa se on.

TRUE.

 Tämä ylläoleva on jotenkin niin....mindblowing(en keksi nyt yhtään suomalaista vastiketta tuolle sanalle). Aina ajattelee, että "sitten kun on aikaa". Aikaa on koko ajan, sitä pitää vain osata käyttää eikä vaan jäädä tekemään toisarvoisia asioita.

TRUE.

Ps. Kaikki kesäkurssit suoritettu! Jee kesäloma! Ai miten niin koulu alko jo viime viikolla?

Luxemburg in my heart, part 2

Hei taas! Tällä hetkellä miun pitäisi itseasiassa olla tekemässä luovan kirjoittamisen kurssin viimeistä tehtävää - romaanin viimeistä sivua, mutta jotenkin sitä aina harhautuu tekemään aivan muuta kuin pitäisi.

 No mutta, huomasin että osa Luxemburgin matkan kuvista on vielä jakamatta, joten tässäpä ne!

Esch-Sur-Sûren linnan edustalla oli yhtenä iltana "The Night of Legends", jossa paikallinen radiojuontaja(kuvassa) kertoili meille luxemburgilaisia legendoja merenneidoista ja rakkauksista. Olipa mukana myös yksi turkkilainenkin legenda. Oli oikein tunnelmallista, kynttilät paloivat, suitsukkeet tuoksuivat ja taustalla kumisi kirkon kellot.
Alas hotellille kuljettiin soihtukulkueessa.

Ikinä ei ollut aikaa kierrellä itse kaupungissa, koska olin aina rättipoikki päivän kävelyiden jälkeen, mutta kerkesin kuitenkin noin tunnin ajan käydä lähikaupassa täyttämässä tuliaisvarastot ja ottaa parit valokuvat ihanasta keskieurooppalaisesta ympäristöstä!



Kylä oli täynnä tuollaisia ihania salaisia puutarhoja, jonne olisi tehnyt vain mieli mennä haaveilemaan ja kuljeksimaan! Tuo sininen roskis kyllä vähän rikkoo tuota tunnelmaa :D

Neljäntenä päivänä meidät vietiin kaupunkikierrokselle Wiltziin. Paikalliset oppaat - isä ja poika - kertoilivat meille kaupungista ja miten se oli ennen(en ole varma onko vieläkin tavallaan) jaettu ylä-Wiltziin ja ala-Wiltziin, rikkaisiin ja köyhiin. Meille myös esiteltiin teollisuusaluetta, joka oli täysin hylätty saastuneen maaperän takia. 



Edessä olevaa taloa oltiin purkamassa, kuten kuvasta näkyy.

Luxemburgin suloiset kisulit olivatkin lähes ainoat sielut, joita kaduilla näkyi(vaikka kuvan kissa onkin sisällä). No olihan siellä joitain ihmisiä, mutta todella vähän! Yhtenä aamuna kävelin hotellihuoneesta aamiaiselle, niin jonkin lihakaupan edessä oli kissa odottamassa oven avaisua. Oli pakko maukaista sille tervehdykseksi, ja sehän maukaisi takaisin! Kissakuiskaaja täällä siis päivää!

Söimme myös. Ruoka oli hyvää, niin kuin aina. Kalaan oli laitettu pestoa, mikä oli hyvin merkillistä mutta silti tosi hyvää!



Iltapäivällä Wiltzissä sai valita joko olutpanimotyöskentelyn tai kiinalaisten lamppujen näpertelyn. Koska en oluesta niin paljon perusta, valitsin jälkimmäisen ja se olikin tosi kivaa! Workshoppi oli Prabbelissa (linkki saksaksi, en löytänyt ikävä kyllä parempaa sivustoa!), joka on taidekeskus erityisesti kehitysvammaisille ihmisille. Heille järjestetään siellä juuri erilaisia workshoppeja ja keskus toimii myös työllistäjänä heille.

Pääsimme heti työn touhuun, ja teimme itävaltalaisen musiikinopettajan kanssa noidanhatun! Avustajana oli paikallinen poika, joka ei osannut englantia, mutta kehnolla saksallani ymmärsin hyvin, kun hän ohjasi maalarinteippien laitossa; "da zwei"(=tuohon kaksi). Kehikon teimme siis pajun kaltaisesta puusta, taitoimme haluamaamme muotoon ja laitoimme maalarinteippiä taitoskohtiin.

Kehikkovaiheen jälkeen siirryimme lateksiosastolle, jossa päällystimme kehikon silkkipaperilla, joka oli kasteltu lateksissa. Oli hauskaa tehdä välillä jotain erilaista käsillään, yleensä kun "vain" piirtelee ja maalaa. Lateksivaiheen jälkeen kyllä kädet haisivat ihan kumihanskoilta :D

Harmi ettemme päässeet näkemään lopullisia, kuivia versioita lampuista, mutta tässä millaisia niistä olisi pitänyt tulla:


Ja näimme myös muita lamppuja, ja noiden tekemisessä on tosiaan vain mielikuvitus rajana! Siellä oli perhosta, lohikäärmettä, monimutkaisia rakennuksia ja vaikka mitä! Kaikki lamput tulevat syyskuussa järjestettävään Lamppujen yöhön, joka pidetään Prabbelin vieressä olevassa ihanassa puutarhassa. Se olisi varmasti ihana näky, harmi vain etten ole Luxemburgissa silloin!

Yksi osa Prabbelin ihanasta puutarhasta, johon kuului niin laventelipensaita, mosaiikkialtaita, pajutöitä ja vaikka mitä! Kaunista!

Viimeinen ilta. Ruoka oli ihan parasta, ja kokki oli kovin suloinen! Lisäksi musiikkia tarjosi paikallinen kaksikko, jotka vaihtelivat soittimia kitarasta säkkipilliin. He ottivat myös yleisön mukaan luxemburgilaiseen lauluun, jossa kaikkien piti yhtyä yhdessä kohdassa laulamaan: "cherii-chirii-chilaa, cheerii, chirii, chilaa". En tiedä vieläkään mitä se tarkoittaa, jos se edes tarkoittaa mitään! Päädyin samaan pöytään jonkun paikallisen politiikkomiehen kanssa(en oikein jaksanut kuunnella aina mitä hän höpötti), sekä paikallisen kaimani ja hänen ystävänsä kanssa, jotka olivat kanssani saman ikäisiä! Koko reissunhan olin viettänyt 30+ henkilöiden seurassa, joten nämä toivat vähän vaihtelua ikäjakaumaan :D

Illalla käytiin vielä Prabbelin kehitysvammaisten ateljeessa, jossa 9 heistä työskentelee erilaisissa taideprojekteissa. Ihana ateljee, haluaisin itsellenikin samanlaisen! No ehkä vähän pienempikin kelpaisi, mutta kuitenkin paikka, jossa voisi jättää vesivärit vain pöydälle ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä suoraan siitä mihin jäi.

No, ehkä vielä joskus.

//My second part about my trip to Luxemburg. We had a night of legends where a local radio reporter told us local legends in a candle light, in front of the Esch-Sur-Sûre castle. Then we went to Wiltz, Prabbeli(awesome art center for disabled people), where I was in a chinese lampets-workshop. The "last supper" was the best from the trip, with great musicians and inspiring ateljier. Maybe some day I'll have one as well!

Viimeiset kesätunnelmat

Pakko se on myöntää, vaikka vähän sydäntä vihloo; kesä on ohi. Viikonloppuna se kuitenkin vielä yritti vielä kovasti pitää pintansa, mutta maanantaina satoi jo vettä ja oli ihan ankeaa. Onneksi on kuitenkin ihania kesäkuvia, joita muistella! 

Lauantaina oli ulkoilmaelokuvanäytös kyläkaupalla.


Kesän viimeiset muurinpohjaletut! Oli pakko satsata :D

Kolme Herra Hakkaraista. Ei se banaani hullummalta maistunut.

Ja tietenkin itse elokuva, joka näytettiin isolla screenillä kaupan seinästä. Taattua Spede-hauskaa, ilman juonta ja päätä eikä häntääkään, mutta silti, jotain niin randomeita juttuja, ettei niille voi kuin nauraa.

Pakko katsoa lisää mustavalkofilmejä! No, syksyllä on aikaa(I wish)!


Serkku E tuli käymään. Ihan noin vain, huvin vuoksi.

Otettiin kuvia pellolla asioiden kanssa, jotka eivät sinne yleisesti kuulu. Kuten kottikärryt. Tai tikkaat. Laku tuli katsomaan meitä hulluja, ja laitoimme sen kiipeämään tikkaita. Siis u know, a b c, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen!

Oishan se muuten tietysti onnistunut jos kissa olisi mennyt ylös eikä alaspäin :D


Kaupunkilaistyttö E yritti puhua lehmille. Eihän ne mitään kaupunkilaismurretta ymmärtäneet.

Sunnuntaina käytiin siskontytön kymppisynttäreillä. Kuvassa kyseisen sankarin varpaat. Paljaat jalat = kesä!


Ruokaa oli taas liikaa mutta se oli liian hyvää tuhlattavaksi! Sisko sais tulla miulle henkilökohtaiseksi kokiksi joskus...! :)

Sitten mentiin urheilukentälle. Itsehän juoksin kenttää ympäri joskus 4½ vuotta sitten, ja noin miljoonan kakkupalan jälkeen ei juoksujalka oikein noussut. Ehkä pitäis joskus urheillakin! No, kunhan saan tietää enemmän syksyn urheiluharrastuksista niin vois vaikka jotain oikeasti tehdäkin.



Kuulan työntöä. Lisäksi oli koko perheen juoksukisat - kaksi kertaa kentän ympäri. En voitanut :D Pitää vakavasti ottaen alkaa treenaamaan tai rapistun ihan silmissä!


Leikkikentällä syötiin vielä jätskit(ihan kun ei oltais jo syöty tarpeeks :D) ja riiputtiin.


Torstaina alkaa koulu ja sitä ennen on kaikkee tuutorijuttuja ja ulkomaalaisia ja kirjoitustehtäviä ja hääkutsuja! Aaa! Mutta palkinnoksi ostan itselleni pari uutta neuletta, koska koulun alotus ei ole mitään ilman uusia vaatteita. Kalenterinkin löysin jo(Demin kun Suosikki ei näköjään tehnyt tänä vuonna..!) ja kevättakki löytyi ullakolta. Pitää vielä ostaa kaakaojauhetta ja jotain hyvää niin selviytymispakkaus syksyyn alkaa olla koossa!

//The last days of summer. It hurts, but I have to say that the summer is over. But there was a little bit of summer left last weekend! So there was an outdoor-movie with limonade and pancakes, visit at 10-years-old-birthday party with lots of food, sports and fun. Maybe I'm able to say goodbye to autumn now, as soon as I get cocoa powder.

I'm alive!

(ei sillä että kenelläkään olisi ollut ikävä, krhm)

 Miulla on uus kämppis, jonka kanssa ollaan tunnettu koko ikä. Hyvästit siis yksinäisille illoille tietokoneen valossa(hahahahahaa graafisen suunnittelun 2. vuosi edessä, tulossa siis päinvastaista..!)Ja tänä syksynä huomasin, että takapihalla on omenapuita, joiden omenoita voi oikeesti käyttää ruokiin(uskomatonta!). Happamiahan ne on, mutta sokeri on ystävä(joka kyllä luultavasti pettää joskus 40 vuoden päästä jos jatkan samaan tyyliin).

Ehkä voisin rajoittaa tuota sulkujen käyttöä.... :D

Ohje täältä.

Omenoiden lisäksi takapihalta löytyi tänään vadelmapuska. Ja siellä oli vielä vadelmia! Oi onnea!

Jäätelökulhoon pääsi kerrankin ylpeänä vaniljajäätelöä. Kyseinen kulho on siis aiemmin toiminut niin salaatti-, nuudeli- ja mikä-tahansa-paitsi-jäätelö-kulhona.

Saatiin Aasinkorva. Onneks on nyt toinenkin huolehtimaan siitä, etten ihan murhaa sitä(nimim. tapoin kaksi ruukkukasvia viime talvena)!

Päivät ennen koulua on kulunu vähän liiankin leppoisasti, tekis mieli jo aloittaa rutiinit ja kaikki harrastukset! Tosin luovan kirjoittamisen kesäkurssi on vielä kesken, pitäis kirjoittaa mm. kolumni ja analysoida pakina. Huomenna siis suunta kirjastoon! Inspiraatio on nimittäin vähän hakusessa, varsinkin kun pitäis suunnitella kokonainen romaani ja raapustaa sen ensimmäinen ja viimeinen luku..! No, kyllä se tästä. Toivottavasti.

//I've got a new roommate, and I've found apple trees from our backyard, in addition to rasberry bushes. Love it! 
I wish the school would already start, I want some routine in my life please!

Luxemburg in my heart

Mmmoi. Ja anteeksi jälleen blogihiljaisuuteni, joka on johtunut siitä, että olen yrittänyt hankkia elämää myös Internetin ulkopuolelta. En tosin tiedä onko se onnistunut, mutta kuitenkin.

Pari viikkoa sitten kävin siis Luxemburgissa. Tiedän, hyvin epätavallista lähteä tallaiseen kääpiövaltioon hengailemaan, mutta tämä ei ollutkaan mikään tavallinen vierailu. Olin mukana CULTrips-nimisen hankkeen myötä, jossa tarkoituksena on kehittää syrjäisempien alueiden turismia, eli nk. kylämatkailua. Toimimme vähän niin kuin testihenkilöinä, kun kukin alue tarjoaa meille erilaisia aktiviteetteja. Ja kyseessä on siis kansainvälinen yhteistyö, mukana on meidän ja muutaman muun pohjoiskarjalaisen kylän lisäksi kumppaneita Itävallasta, Italiasta, Virosta ja nyt siis Luxemburgista. 

Matkareittihän meni niin, että ensin menimme Helsingistä Brysseliin lentokoneella(saasteet yhyy) ja sitten sieltä vuokrasimme auton, jolla hurruutimme Esch-Sur-Sûreen, pikkukylään, jossa vietimme yömme ihanassa hotellissa nimeltä De La Sûre. Hotellin erikoisuutena oli se, että siellä oli kaikkialla kirjoja! Siis oikeasti, ravintolassa, käytävillä(no sentään hyllyissä) ja hotellihuoneissa! Aivan mahtavaa. En kyllä hirveästi kerennyt paneutua noihin, sillä a) ne olivat 95% saksaksi tai ranskaksi b) olin ihan rätti poikki jokaisen päivän jälkeen.

Tutustuimme vierailun aikana moniin erilaisiin kohteisiin, ja ensimmäinen päivä oli energiapäivä. Päivä alkoi energiajuomalla, joka sisälsi mm. kurkkua(ainakin se maistui siltä), ja selostusta Luxemburgin energia-asioista(tiedän, kuulostaa tosi asiantuntevalta).

Ulkona oli älyttömästi aivan hirmuisen pieniä sammakoita! Koko ajan sai pelätä, että astuu niiden päälle, kun niitä oli niin paljon.

Välillä meidät laitettiin heinätöihin, joten hangot ja viikatteet esiin! Kyllä siinä heinä lakosi! Itse työvaiheista miulla ei ole ikävä kyllä kuvaa, koska tein niin ahkerasti hommia 8) Heinät laitettiin sellaiseen valtavaan koneeseen, joka teki niistä lannoitetta pellolle.

Jälkiruoaksi Luxemburgilaisia vohveleita! Ja vaikka kuulemma belgialaiset vohvelit ovat maailman parhaita, luxemburgilaiset olivat PALJON parempia.

Luontopolulla oli toivomuspuu, ja piti kirjoittaa paperille toive ja laittaa se puun reiästä sisään. :)



Iltapäivällä oli sitten workshoppeja! Tehtiin tuoleja - toiset puusta ja toiset pajusta. Itse olin ensiksi mainitussa, ja sain päästä jopa käyttämään hiomakonetta ja poraa! Paikalliset miehet olivat siinä myös neuvomassa. Yhteistä kieltä meillä ei toki ollut(varsinkaan kun saksani on hyvin kompastelevaa), mutta sain sitten työurakan jälkeen ryhdistäydyttyä ja sanoin yhdelle : "Vielen Danke für die Hilfe!"(kiitoksia avusta), joka sitten vastasi, että "Vielen Danke für IHRE Hilfe!"(kiitoksia TEIDÄN avustanne). Hohohoo.

Kahvitauolla oli parasta kahvileipää (kehtaankin kutsua näitä kahvileiviksi) ikinä - macaroneseja! Ja kuulemma macaronesit on luxemburgilainen juttu, mutta niiden keksijä ei halunnut rikastua sillä, joten ranskalaiset pölli idean. Ranskalaiset saattavat olla asiasta hiukan eri mieltä, mutta mitä väliä, ne oli aivan ihania! Tosi makeita - pystyin syömään vain kolme - mutta silti älyttömän hyviä.

Hauska ympäristö kahvihetkelle :)

Tässä vähän kuvaa pajutöistä, ne oli kyllä todella hienon näköisiä!

Workshoppien jälkeen oli Smuggler tour eli salakuljetus..kierros? No, kuitenkin. Eli otettiin Belgian rajalle mukaan erilaisia tarvikkeita, jotka olivat sodan aikaan kiellettyjä kuljettaa - alkoholia, tupakkaa, kahvia ja lihaa. Belgian rajalla vastaan tuli sitten rajavartioston mies, joka löysi kielletyt tarvikkeet ja meinasi jo ruveta rustaamaan sakkolappusta, kunnes matkanjohtajamme keksi pyytää hänet "schnapseille" ja tämä suostui. No, loppujen lopuksi kyseessä oli palkattu näyttelijä, joka oli pyydetty mukaan hauskuuttamaan porukkaa. Ja onnistui! :D Lähdimme suuntaamaan kappelia kohti, jossa meille tarjoiltiin aperitiivit eli alkumaljat. Aivan, kirkossa!

Saavat kyllä pitää mokomat schnapsinsa, maistui nimittäin tosi pahalta.. :D

Rakastuin Luxemburgissa taloihin ja ikkunoihin! Tällaisia ihania! Lisäksi puutarhat olivat aivan omaa luokkaansa - paitsi että missään ei näkynyt ihmisiä hoitamassa niitä. Ihmeellistä - täydellisiä puutarhoja pallon ja neliön muotoisine pensaineen, mutta ei ketään missään!

En jaksa laittaa koko kuvasarjaa nyt tähän, joten teen toisen osan tästä matkasta toisen postauksen muodossa :) Adii!(heippa luxemburgiksi - kyllä Luxemburgissa puhutaan luxemburgia)



//Hhhello. I know I've been silent here (eventhough I should be loud ehehehe) for a long time, but it's just because I'm trying to get a life outside of the Internet. Not sure if I've succeed though...

So I went to Luxemburg. It wasn't just any trip, it was a CULTrips-trip. in CULTrips we are trying to improve the tourism in rural areas of Europe - and especially in the areas we pilot trip people are coming from; Finland, Estonia, Italy, Austria and now Luxemburg. 

We slept in a hotel called De La Sûre, which was in a small village called Esch-Sur-Sûre. In the hotel there were books everywhere. Yes, all over the hotel - in the restaurant, in the hallway and in the rooms! Wow.

We experienced nature path tour, energy tour, smuggler tour with a Belgian border guard who after all was a hired actor! We made chairs out of wood and willow wood, ate macarones and had an appetizer in a chapel! Lots of amazing things.