"Koskaan ei pidä lopettaa oppimista"

Jaa, niin. Kävin siis marraskuussa Italiassa piipahtamassa! Ehkä tässä vaiheessa olisi hyvä aika kertoa reissustani ennen kun jää ensi vuodelle :D Kyseessä oli siis jälleen CULTrips-hankkeen pilottimatka, ensimmäinen pilottimatka kun suuntautui Luxemburgiin(siitä lisää täältä)! Mutta siis, onhan Italia nyt ihan eri asia, ja vaikka ei nyt siellä Sisiliassa tai Roomassa hirveästi kerennyt viipyäkään, niin ei tuo pohjoisempikaan Italia, tarkemmin sanottuna Umbria, jäänyt yhtään huonommaksi! 

Varoitus: seuraa hirvittävä määrä kuvia. Tuhannesta kuvasta kun on vähän hankala karsia... Muut matkalaiset jo vähän kommentoivatkin että eivät tunnista minua ilman kameraa kun oon sen kanssa kaikkialla :D  

Turistipose.

Eka päivä meni Roomaan tutustuen. Kaikkea ei todellakaan kerennyt käymään läpi, mutta Colosseum nähtiin niin sisältä kuin ulkoa ja myös muita roomalaisia rakennuksia. Ei ollut opasta joten oli vähän hankala tietää missä oli mikäkin ollut, mutta päivä meni rentoillen ja ihmetellen.   
Olihan se Colosseum toki hieno. Siitä nyt ei saanut hirveästi irti kun ei ollut ketään selittämässä, kunhan nyt siinä katseltiin että jaaha, täällä kai ne gladiaattorit silloin joskus tappeli. Paljon kertoi myös se, että kun tultiin Colosseumin sisälle, otin yhden kuvan itse Colosseumista, huomasin maassa olevan kissan ja otin siitä ainakin viisi kuvaa... :D 

Mutta! Siellä oli sitruunapuita! Mokomat olivat laittaneet ne aitojen taakse, mutta silti!!!
Ja koska Italiassa oltiin, niin tärkeintä oli RUOKA. Kyllä, suuret kirjaimet olivat tarpeen tällaiselle wannabe-kulinaristille. Pastaa, pizzaa, jäätelöä. Kaikki parasta ikinä.  

Tuoretta basilikaa pizzassa, jossa mozzarellaa, oliiviöljyä(aina..!) ja tomaattia! Sai itse valita miten suuren palan haluaa, ihana paikka jonne paikalliset johdattivat!

Itse matka aloitettiin oliivipäivällä. Italialaisille oliiviöljy on The Juttu, kun puhutaan ruoasta. Sitä laitetaan kaikkialle minne vain pystytään, ja pääsimme tutustumaan sananmukaisesti oliiviöljyn juurille, sieltä mistä öljy tulee - oliivitiloille. Ja oliivipuita oli paljon!
Pääsimme myös itse kokeilemaan oliivien keräystä, tosin vähän vanhanaikaisemmilla menetelmillä. Nykyään käytetään verkkoja ja sellaista haravan näköistä vekotinta, joka heilui jonkinlaisen moottorin avulla heittäen oliivit talteen.
   

Ja koska oliiviöljyn elinkaareen tutustuttiin, oli seuraavana vuorossa ns. puristamo, jossa oliiveista tehtiin oliiviöljyä. Ihana brittienglannin omaava opas kertoili meille prosessista, ja huvitti hiukan että myös tehdasoloissa italialainen elämäntapa kävi selville - kellään ei ollut mitään valkoisia pukuja vaikka oltiin elintarvikkeiden kanssa tekemisissä ja oliiviöljyastiat olivat ammollaan :D Mitä sitä turhia stressata mistään bakteereista!

Päästiin myös maistamaan oliiviöljyä. Kyllä, ja meitä opetti ammattilainen, joka tunsi millaista on hyvä tai huono oliiviöljy! Oliiviöljyn ammattilainen, kuvitelkaapas sitä! Parasta on kyllä EXTRA VIRGIN OLIVE OIL, josta kyllä muistettiin meitä joka välissä :D

Seuraavan päivän teemana oli tryffelit, ja lähdettiin jo heti aamusta korkealle vuoren rinteille harjoittamaan vähän tryffelinmetsästystä! Faktanurkka: tryffeli on siis eräänlainen peruna(kuulemma, mutta miusta se muistuttaa enemmän sieneä), joka kasvaa maan alla muutamasta sentistä puolen metrin syvyyteen. Tryffelit, ainakin valkoiset, saattaa maksaa ihan älyttömiä määriä(2000 e/kg), mutta on niitä perustryffeleitä(90e/kg). Tryffelin tuoksu on ihan omanlaisensa, joten loppujen lopuksi tryffeliä ei edes tarvita paljoa maustamaan ruokaa.
   

 Mutta ennen kuin lähdette pää kolmantena jalkana laukkaamaan sinne lähimetsään, tryffelinmetsästykseen tarvitaan kolme asiaa: tryffelikoira, eräänlainen maan kuopimiseen tarkoitettu "keppi" sekä sertifikaatti. Suomessa tryffeleitä ei kyllä taida suuremmin kasvaa, joten mikäli mieli tekee lähteä niin kannattaa suunnata Italiaan!

  Päästiin vierailemaan tryffelimessuilla, jossa syötiin lounasta luonnollisesti tryffelillä maustettuna. Tryffelilasagne saattaa näyttää vähän lättänältä, mutta oli rehellisesti yksi parhaimmista ruoista mitä Italiassa pääsin maistamaan!
 
Viimeisenä varsinaisena, kokonaisena matkapäivänä keskityttiin käsitöiden ihmeelliseen maailmaan. Vierailukaupunkina toimi Foligno, joka kaikkien italialaisten kaupunkien tapaan henki historiaa ja keskiaikaa! Päivä oli kyllä yksi parhaimmista, koska milloin muulloin tulee mahdollisuus tehdä paperia keskiaikaiseen tyyliin? Oppaana oli suloinen italialainen mies, joka selitti italiaksi mitä pitää tehdä ja tulkki sitten käänsi englanniksi.

Tyylikkäänä myssyt päässä. Hyvin sovellun tähän keskiajan tyyliin!

Tuossa isossa saavissa oli (kylmää) vettä, pieneksi hakattua vaatesilppua ja hiukan suolaa. Oikealla oleva "oppipoika" sekoittaa seosta kun "mestari" ottaa silppua eräänlaiselle sihdille. Muistan vieläkin miten opas kertoi miten sihtiä pitää kääntää "horizontaaale - vertikaaale"! 


Meillä oli erilaisia vaihtoehtoja erilaisista aktiiviteeteista. Koska olin Luxemburgissa maastopyöräillyt, päätin nyt ottaa brodeeraustyöpajan. Kun tulimme paikalle, siellä oli kasa italialaisia mammoja kerääntynyt pöydän ympärille, pöydällä käsityötarvikkeet ja italiano-englanti-sanakirja. Niin suloista! Itse sain ryhmän vanhimman mummon oppaakseni, joka osasi ehkä viisi sanaa ranskaa, mutta se ei haitannut yhteisymmärrystämme yhtään. Kysyin vain "si? si?" ja hän vastasi teinkö väärin vai oikein. Lisäksi häneltä sai elämänohjeita - tulkkimme käänsi, että tämän 80-vuotiaan mummon mukaan "koskaan ei pidä lopettaa oppimista".

 

Voiko ihminen todemmassa ollakaan! Mummo myös ojensi minulle pienen mustan muistikirjansa ja kirjoitin siihen osoitteeni ylös, samoin kuin minäkin otin hänen osoitteensa. Laitoin mummolle jouluna joulukortin, liekkö mennyt sitten perille.. Mutta tuollaista kokemusta ei kyllä hevillä unohda!

Illalla(oho, tämä taisi ollakin toisen päivän ilta) tehtiin italialaista ruokaa itse Montefalcossa. Ohjaajana oli paikallinen australialainen yrittäjä, joka veti tällaisia italialaisia kokkausiltoja työkseen. Opeteltiin tekemään Aitoa Pastaa, lisäksi tehtiin punaviinikeksejä ja tryffeleitä lisättiin tietenkin itse pastaan.

Pastalevyn piti olla niin ohutta, että sen läpi näki. Tässä taitaa olla vielä urakkaa jäljellä...

Valmista pastaa! Oi että oli hyvää - niin kuin kaikki muukin tuolla illallisella, joka valehtelematta kesti lähes kolme tuntia. Mutta mikäs siinä syödessä ja viiniä nauttiessa :D

Ja takaisin Folignoon. Kerran vuodessa siellä järjestetään suuret keskiaikaiset markkinat, joissa väki pukeutuu tuon ajan asuihin ja jokainen asun yksityiskohta on tarkasti mietitty. Yksi asu saattoi maksaa jopa 10 000 euroa ja korkkarit oli sellaista sorttia että niillä ei näillä koivilla ainakaan kannata mennä Italian mukulakivikaduille horjahtelemaan! Pukuja pystyi myös lainaamaan/vuokraamaan, ja kävimme paikallisessa pukuvuokraamossa, jossa puvut oli tehty käsin! Uskomatonta.
Uskomatonta on myös sekin, miten paljon italialaiset omistautuvat kyseiselle festivaalille - järjestetään upea kulkue, rahat vaihdetaan euroista vanhoiksi rahoiksi ja kaikki nykyaikaiset kaupat ja kyltit peitetään. Lisäksi paikalla järjestetään Quintana-hevoskilpailu, jossa kilpailijat kiertävät kahdeksikon muotoista rataa ja yrittävät pyydystää peitsellä renkaita - samalla kun istuvat laukkaavan hevosen selässä. Voin siis kuvitella sitä tunnelmaa, joka tuolla vallitsee aina syyskuisin! Haaveena olisi päästä kokemaan tuollainen tilaisuus, oi..!

Vaikka en päässytkään kokemaan itse festivaalia, toi viimeinen ilta mukanaan yllätyksen - keskiaikaisen juhlaillallisen, jonne meidät johdattivat italialaisrumpalipojat pukeutuneina keskiaikaisiin asuihin! Paikalla oli myös "kuningas" ja "kuningatar", tarjoilijoita ja jokaisen ruokalajin välissä keskiaikaisia viihdyttäjiä.

Ennen jokaista ruokalajia tuli naamioitu mies pukeutuneena häikäiseviin asukokonaisuuksiin jäljessään tarjoilijat, jotka kantoivat mukanaan seuraavaa ruokalajia. Koko joukko käveli kuningasparin luo, ja kuningaspari nyökkäsi mikäli hyväksyi ruoan syömäkelpoiseksi. Ja sitä se todellakin oli.
   
(kuvia saa isommiksi klikkaamalla)
Viihdykettä tarjosi myös tulennielijä, joka seisoi ja makasi myös piikkimatolla(jossa oli noin 10 sentin piikit, ei mitään lällyjä rentoilumattoja mitä Suomessa näkee) samalla kun nainen seisoi hänen rintansa päällä. Auts.

Siinä tiivistettynä matkani. Viimeinen päivä alkoi oikein mukavasti, kun viideltä oli herätys ja minäpä sitten iloisesti heräsin kolmea vaille viisi. Paniikkihan siitä tuli, mutta onneksi kukaan ei suuttunut ja ONNEKSI olin pakannut edellisenä päivänä! Toisen kerran sitten meinattiin myöhästyä lentokoneesta eikä edes tiedetty sitä kun ei älytty kuunnella kuulutuksia, ja kännykästäkään ei voinut katsoa aikaa kun oli akku lopussa. Siinä sitten kun saavuttiin porteille, meitä vastaan tulee hätääntynyt lentoemäntä hoputtaen: "Madam! The plane is leaving! You must run! Run, madam or you'll miss the plane!". Juostiin ja kerettiin. Taisi jäädä vähän tuo italialainen elämänrytmi päälle siellä.. :D Ekana päivänä bussikuskikin oli sellaiset lupsakat 1,5 tuntia myöhässä! Mutta pitää sitä oppia rentoutumaan.

Vaikka aurinko paistoi, niin Italiassa oli KYLMÄ. Olikin aika ironista, että sain sieltä flunssan kun tulin takaisin. Eli, seuraavan kerran kesällä!  

Jos haluaa kytätä lisää Italian kuvia, niitä löytyy täältä.

Lukutoukan perustylsä elämä parilla väriläikällä

Blogi on ollut tyhjä, koska mie en oo tehnyt mitään. Koulussa ei oo mikään ruuhka-aika(paitsi ne 12 postikorttia mutta kyllä ne saan tehtyä, onhan tässä aikaa..! Ai mitä? Loma alkaa ensi viikolla? No kyllä lomalla ehtii!) 

Elämässä kohokohtia on ollut ruoka. Kuten eräänä päivänä, jolloin kämppis teki mahtavia suklaakeksejä. Ja koska suklaakeksien kanssa saa juoda vain maitoa, lähdettiin molemmat kauppaan hakemaan sitä yhtä maitopurkkia.

 

Mutta oli sen arvoista.

Kevään lähestyminen on laukaissut jälleen shoppailuintoni, ja Seppälästä nappasin mukaani(no maksoin kyllä) 15 euroa kustantaneen kevätmekon.

 
Mekosta tulee aikamoiset Noora 5-vee-vibat(varsinkin noiden punaisten housujen kanssa), mutta en jaksa välittää. Elämässä pitää olla väriä! Siksi hiuksenikin ovat nyt räikeän punaiset ja tänään ostin mintunvihreät housut. Niin, kevät, kuulitko! Saa tulla jo! 
Sitten olen myös lukenut. Pari viikkoa sitten lopetin kirjan nimeltä Sinä päivänä, joka kertoi Emman ja Dexterin erikoisesta suhteesta, jota kai rakkaudeksi kutsutaan. Opus oli hyvin paksu ja kesti jonkin aikaa ennen kuin sille lämpeni, mutta samalla siinä oppi tuntemaan Emman ja Dexterin niin hyvin, ja lopussa tuntui kuin olisi ollut heidän läheinen ystävänsä. Ihanimpia on sellaiset kirjat, joiden jälkeen vain jää tuijottamaan eteensä ja ajattelee kaikkea lukemaansa läpi ja pitelee kirjaa kädessään eikä haluaisi päästää irti. Tämä oli sellainen kirja. Niinkuin seuraavakin.
Little Been tarina on pienuudessaan huolimatta kuitenkin niin kovin suuri kirja. Rakastuin jo kanteen(kohokuvioinnit ah), ja tekstissä on käytetty niin osuvia ja hauskoja vertauksia että välillä täytyi ihan nauraa ääneen! Kuten esimerkiksi tämäkin nigerialainen sananlasku: "Jos kasvosi ovat elämän kolhujen pöhöttämät, hymyile ja teeskentele olevasi lihava mies"!

Kirjassa Little Bee on pakolaisena Iso-Britanniassa ja siinä käydään läpi niin hänen kuin erään englantilaisperheen surullista elämää, ja heidän yhteinen menneisyytensä paljastuu kirjan edetessä vähä vähältä. Tämä on sellaisia kohtaloita, joita ei itse jokapäiväisessä elämässään vain tule ajatelleeksi - että pakolaiset suljetaan odottamaan vankilamaisiin laitoksiin jopa vuosiksi, vaikka he eivät ole tehneet mitään väärää! Taas tuli sellainen maailmanparantamisfiilis, mutta mitä minä pystyn tekemään?

Ja taas itsekkäisiin aiheisiin.
Sosiaalinen elämä on nyt myös vähän katkolla, koulun bileet kävin perjantaina katsastamassa ja nyt alkaakin hiljainen kausi sitten ensi viikkoon asti, jolloin suuntana on patongin ja creme bruleen(no en tiedä minne ne yläpilkut tulee joten jätinpä sitten pois kokonaan) luvattu maa, ho la laa! Alla ihanasti animaatioitu video ranskalaisista kliseistä, joista pitää nyt sillä reissulla ottaa selvää!

Sikahyvää keittoo

Olen nyt kyllä aika ylpeä itsestäni. Keksin nimittäin ruoan. Sen nimi on tofu-nuudeli-tomaattikeitto, ja se on ehkä maailman helpoin ruoka ja lisäksi aika hemmetin hyvää!

 

Ainesosaksi tarvitaan oikeastaan mitä itse haluaa laittaa, mutta siinä täytyy olla: 

- tofua

- nuudeleita

- tomaattimurskaa(mie laitoin chilillä maustettua, ah nam!)

- kasviksia oman maun mukaan, mie laitoin pakastepussillisen pirkka-kasvissuikaleita

Lisäksi mausteita, soijakastiketta valkosipulia, mitä nyt haluaakaan laittaa mukaan. 

Kasvikset ja tofu kattilaan öljyn ja mausteiden kanssa muutamaksi minuutiksi, sekaan tomaattimurska ja annetaan hautua ehkä 5-10 minuuttia. Nuudelit laitoin erikseen kuuman veden kanssa kippoon ja sitten kaadoin vedet pois kun nuudelit oli pehmeitä ja lisäsin keittoon. En tiedä voisko nuudelit laittaa suoraan keittoon? En uskaltanut vielä niin villiks kuitenkaan ruveta!

Joensuuesittelyjä, keikkoja ja lopuksi ystävänpäivä

Bonjour vaan itse kullekin säädylle! Viime viikko oli kyllä sellaista menoa että taidankin ottaa suhteellisen rauhallisesti ainakin kuukauden..! Ranskan kurssiin liittyen siis ryhmällämme oli kuvaukset Joensuu-cityssä.

Kaupungintalo jykevänä kirpeänä pakkasaamuna. Oli muuten älyttömän kylmä!

Allekirjoittanut ehdotti, että olisi hauska jos kaupungista saisi kuvaa yläilmoista - tässä kohden siis kaupungintalon tornista. Ja suhteiden kautta se onnistuikin :) Tornissa oli kyllä ihan älyttömän kylmä!
  Mutta kaunis Joensuu oli kyllä (myös) yläilmoista käsin.

 Perjantaina kuvaukset jatkuivat pulkkamäessä ja studiossa ja lauantaina siirryttiin miun esittelyihin. Siellä keskellä Joensuuta sitä selitin englanniksi kameralle historiasta, haastattelin kuuluisaa susipatsasta ja möhläsin noin viitisenmiljoonaa kertaa. Mutta hauskaa oli(ainakin miulla)! Oppaan homma on yllättävän hauskaa, kunhan opettelee vuorosanat :D 

"Hmmmm, miten tämä river nyt oikein lausutaankaan?"

"Okay, mr Wolf, someone has thrown up on you. How does it feel like?" (oikeasti, oksennus on peitetty lumella etteivät katsojat järkyttyisi tästä Suomen menosta.. :D

Sanonpahan vaan - ei koulussa turhan usein oo näinkään hauskaa! :)
 
Illalla sitten suuntana oli Kerubin Disco on ice, jota olin fiilistellyt jo varmaan kuukauden!  Jää ei ollut mikään maailman paras, kuoppia vaikka missä, mutta se fiilis!

Mietittiin kämppiksen kanssa tuleeko sieltä "Ice ice, baby", ja KYLLÄ SE TULI!

Käytiin myös tsekkaamassa pari keikkaa viikonlopun aikana, kun kerta ilmaisia olivat. Capital Beat veti älyttömän hyvin, ja heittivät yleisöön CD:itä ja mie sain yhden! Voi sitä riemun määrää! Myös Asa katsastettiin, ja en edes tiennyt että jotkut laulut (esim. Leijonaa mä metsästän) oli sen biisejä! Positiivinen yllätys siis tämäkin :)

Sunnuntaina vielä käytiin Ilosaaressa katsastamassa "valoshow". Vähän kyllä olin pettynyt, odotin valojen räiskettä ja tulennielijöitä, mutta esityksessä valkopukuiset ihmiset olivat kuin hidastetussa filmissä ja esittivät modernia tanssiaan. En ymmärrä, en ymmärrä. Koko ajan oltiin vain, että milloin se alkaa, mutta sama biisi toistui vain ja tuntui kuin kyseessä olisi ollut joku lahkorituaali... :D No, oli ne tuikut kyllä hienosti aseteltu!

"Liity meihin..."

Ja, sitten tänään. Ostarilla sai lämpimän kaakaon ja keksitarjoilun lisäksi ilmaisen kynsikäsittelyn, ja minäpoika menin tietysti! Voi että tuli niin suloiset kynnet että, vaikkakin en tietenkään malttanut olla räpeltämättä laukkuani ja kännykkääni ja kuviot ovat nyt vähän astetta abstraktimmat. Mutta tuollainen sabluunatekniikka oli aika jännä, sain nettisivun (CesarsShop) josta tommoisia voi tilata, eikä tuo setti kovin kalliilta (15e) vaikuta! Ehkäpä, ehkäpä!  

Tarjolla oli myös kasvomaalauksia, ja minä 20-vee otin heti punaisen sydämen poskea koristamaan! 

Illall käytiin (vaihteeks) Kerubissa, olihan sentään keikkapäivä ystävänpäivän kunniaksi! Ja mihin saavuimmekaan - limudiskoon! Oli hiukan vanha olo kun ympärillä olevien keski-ikä oli suunnilleen kolmetoista. MUTTA reippaana vanhuksena näytin teineille miten laitetaan jalalla koreaksi(voi ei, tuokin sananlasku on varmaan 50 vuotta vanha)! Ja bändeistäkin löytyi ihan hyviä, ainakin Little Jack veti kyllä täysillä keikkansa!

Sovitaan nyt, että tuo ensimmäinen kuva ei näytä siltä että kaivaisin nenää.

 No oho, kahdeksan minuuttia yli keskiyön. No, hyvää ystävänpäivää silti! :D

Täysikuun taikaa

Mikäli ette huomanneet niin eilen oli täysikuu. Mie olin jostain syystä seurannut kuun kasvua koko viime viikon (ai miten niin ei ole muuta elämää?) ja vihdoin se oli kokonainen! 

Jotta tämä postaus ei olisi täysin tynkä, nakkaanpa mukaan vähän tämän täysikuun aikana tapahtumia astrologisia asioita, mitä löysin omaan tähtimerkkiini jousimieheen liittyen tuolta netin syövereistä! En kyllä suunnilleen ikinä lue horoskooppiani, mutta jos nyt tämän kerran..!

"Jousimiehillä ja kaksosilla täysikuu paljastaa talousasioiden todellisen tilan. Tai ainakin tällä hetkellä todellisen, sillä täysikuun tuoman totuudenhetken jälkeen voit muovata sitä haluamaasi suuntaan. Kaksosilla huomio kiinnittyy enemmän omiin ansioihin ja niiden käyttöön. Jousimies näkee raha-asiansa laajemmassa kulmassa. Verotus tai vastaava voi vaatia huomiota."

Lähde täältä.

No totta puhut horoskooppiseni! Alkukuusta (no, eilen) maksoin aika roiman kasan laskuja, joten näen raha-asiani todella laajassa kulmassa - tai tässä tapauksessa, jos niitä katselee tarpeeksi kaukaa niin ei niitä näe ollenkaan, opiskelijabudjetilla siis mennään tämäkin kuukausi!




Syytän huonosta huumorintajustani täysikuuta.