Lokerointia

Miut on aivopesty. Jälleen, myönnän sen. Mutta ei se haittaa, sillä aivopesun tulos sai miut hymyilemään kunnolla ekaa kertaa tänä päivänä. Tai yleensä koko viikkona. Mokoma tyhmä kevätsää, joka ei osaa päättää sataako kivikovia rakeita päin naamaa tai kasteleeko jättimäisillä lumihiutaleilla, jonka jälkeen sitten yrittää vielä sovitella kahden sekunnin auringonpaisteella. Älytöntä.


Mutta, iloiseen asiaan. Ostin Dymon!
   
Niille, jotka eivät tiedä: Dymo on asia, jolla voi kirjoittaa muihin asioihin, mitä ne ovat tai sisältävät. Siis tarrakone! Näitä on näkynyt jo aika monissa muissakin blogeissa, ja nyt eksyi sitten lopulta tännekin..!

Ja sisälläni asuu pieni narsisti, ensimmäiseksi kirjoitin oman nimeni, tietenkin. Se pääsi kunniapaikalle oveeni, jotta kaikki tietäisivät missä huoneessa asun, haa. 
 Miun alituisen purnukkahimon lisäksi se fakta, että niihin purnukoihin voi oikeasti kirjoittaa, mitä ne sisältävät, on sanalla sanoen huippua! Ei tarvitse aina vain keittiössä arvuutella, että onko tässä nyt jauhoja vai sokeria, ja jo kolmannen purkin kohdalla on valmis heittämään leivontakauhat nurkkaan.

 

...Helppo ihminen tietysti pitäisi kaikki jauhot ja makaronit omissa pusseissaan eikä laittaisi niitä erillisiin purkkeihin, joita pitää sitten jokaisen kokkaussession jälkeen olla täyttämässä. 

 

 
Mutta kun. Onhan se nyt niin hirmuisen söpöä.   
Ja kun kaikella on nimensä ja oma paikkansa minne ne kuuluvat, elämä tuntuu taas olevan vähän enemmän järjestyksessä. Innostuinpa jopa laittamaan viime kesän valokuvatkin albumiin - yleensä tässä hommassa kestää vähintään se vuosi(nimim. Lions Club-leiri vuodelta 2009 vieläkin laittamatta kansien väliin), mutta nyt oli aika järjestäytyä ja ryhdistäytyä! Ja kun vielä pääsis noista koulun rästitöistä!
 
  
(innostuin muokkaamaan kuvia Picasan HDR-toiminnolla, mikäli herättivät ihmetystä! Ehkä muotoilun opiskelijan pitäisi keskittyä vähän laadukkaampiin kuvanmuokkausohjelmiin, mutta myönnän: olen liian laiska avaamaan photaria. Sallittakoon se nyt, kun kesäkin on tulossa ja kaikkea!)

Varsin myöhästynyt postaus

Joo joo pääsiäinen meni jo, mutta pyöräytin niin älyttömän hienon kakun, että se on nyt pakko jakaa! Se on appelsiinicharlotta, jota tein viimeks yläasteen kotsantunnilla ja siitä asti oon miettiny, että pakko tehä tuota uudestaan.
 Ohje oli hyvin helppo - tai en edes tehnyt ohjeella, joten se nyt kertoo edes vähän jotain tän vaikeustasosta. Laitettiin vaan appelsiinirenkaita muovikelmulla vuorattuun kulhoon, sitten erikseen tehtiin rahka(ite laitoin vaniljarahkaa, persikkasosetta, kermaa ja sokeria), johon sitten lisäsin 5 liivatetta. Ohjeen kanssa oli vähän ongelmia kyllä, ku en liivattetta oo hirveesti tottunu käyttämään, mutta kyllä se siitä sitten kunhan muutaman kerran tavasi, että ensin kylmään ja sitten kuumaan veteen..! Sitten vaan rahka appelsiinien päälle ja kylmään jähmettymään, ja kun otetaan takaisin, niin käännetään ja ta-daa! Super-mahtava-ja-helppo appelsiinijälkiruoka on valmis! Varoitan kyllä, että tuo ei ihan hirmu helposti pysy yhdessä kasassa, mutta hyvää se oli!

 

Sisko oli tehnyt lisää kakkuja, mmmmm :)

Yleensä tuon ulkomailta aina tuliaiseksi ruokaa, eikä Ranskan matka jäänyt poikkeukseksi! Parin roséviinipullon(á 3e.... Ois pitäny vaan jäädä sinne, eikö halpa viini muka riitä syyksi?) ja suklaaherkun lisäksi toin lapsille näitä.

  Ulkokuori maistui ihan ehtoollisleivältä, ja sisällä oli jotain kirpakkaa karkkijauhetta! Oli niin hassuja että oli vähän pakko ostaa :D Noita kyllä veti vähän monta kerralla, että onneks oli vaan yks pussi!


Ja viime viikonloppuna olin reippaasti auttamassa siskoa paikallisissa urheilukisoissa - kisakahviossa!

Graafisen suunnittelun opiskelijana suunnittelin äärettömän upean kyltin, joka veti väkeä kuin häkä! (mikä sanonta!)

 
Oli kyllä hiukan noloa, kun tämmöinen olevinaan lukion käynyt rupesi miettimään yksinkertaisia laskutoimituksia päässä: "Okei, jos pulla maksaa 1,5e ja kahvi euron, ja kun tuo otti kaks pullaa ja kaks kahvia ja anto miulle 20 e setelin... Paljon siitä tulee takasin?" Hyvä etten kaivanut jos laskinta esille...! Vois kyllä ehkä vähän harjoittaa näitä päässälaskutaitoja!

Siskonlapset oli tietenkin myös urheilemassa ja Noora-täti taas räpsi kuvia, kun kaikki kolme mukulaa saivat mitaleja, jee!

Palkintoja odottelemassa.

Mitä väliä millään mitaleilla, kunhan saa suklaamunia!

Tää nyt oli vähän tämmöstä randomia settiä tällä kertaa, mutta kyllä se Ranska-postaus siellä vielä joskus tulee! Nyt oon kyllä päättänyt, että ensi viikolla oon ahkera - teen värinhallintaesseen, esitelmän ft. E&A, kuvakäsikirjotuksen(tosin onneksi en yksin), muokkaan korukuvat, joita kävin pari viikkoa sitten kuvaamassa Nurmeksessa, ja teen kurssisuunnitelman ja apurahahakemuksen Kyprokseen! Vieläköhän jotain uupui. Ai, kas, ja ensi viikolla on myös kesätyöhaastattelu ja anniskelupassiin lukeminen. 

Eipä ainakaan tekeminen lopu kesken!

Back to black

Kotiuduin Ranskasta jo 6 päivää sitten, mutta enpä ole jaksanut kirjoitella tänne. Koko viikko on mennyt vähän koomassa, yrittäen kotiutua Suomen kylmään niiden +20 helteiden jälkeen. 
  
Tämän päiväinen lumisade ei kyllä inspiroinu yhtään. Mieluummin olisin vaan jäänyt fiilistelemään Ranska-muistoja sisälle lämpimään, mutta uloshan sitä oli lähdettävä!  
Ranskassa tuli pohdittua jos jonkinlaisia asioita, muun muassa nyt omaa itseään ja ajatuksiaan ympäröivästä maailmasta. Niin paljon uusia ihmisiä, kulttuureita ja unohtumattomia hetkiä - siitä kaikesta ei selvitä ihan yhdessä yössä.

Oho, ei miun hiukset nyt ihan noin vaaleet oo!

Ranskassa ehkä uskalsi olla rohkeampi ja jutella enemmän ihmisten kanssa. Olosuhteiden pakosta, tietenkin, eihän sitä voi mennä 30 ihmisen keskelle ilman että puhuu mitään kenellekään, sehän olisi ihan hullua, ja siksi ihan mahtavaa, että kenelle tahansa pystyi juttelemaan melkein mistä tahansa! Suomessa kaikki palaa taas omiin uomiinsa ja elämä rajoittuu välille kämppä-koulu-koti. Tosin, voishan sitä yrittää jotenkin rikkoa rutiineja täälläkin ettei vallan turru.

Queen in my hand.

Yleensä aina sen jälkeen, kun on palannut ulkomailta, on ollut jotenkin helpottunut olo - takaisin ihanaan Suomeen! Mutta nyt tuntui että olisin voinut jäädä sinne helposti seuraavaksikin kahdeksi viikoksi. Koulu ei olisi ehkä hirveästi tykännyt, tosin tämän viikon koulussa olleena voisin sanoa että enpä olisi paljosta paitsi jäänytkään...

Tuntuuko joskus siltä että täytyy nostaa jalat ylös?

No, jos se vielä tästä. Ostin tänään kahdella eurolla keltaisen narsissin ja piristeenä on myös Ranskasta ostamani maailman söpöimmät balleriinat, jotka odottavat lehmätuolin päällä kärsimättömästi jalkoihin pääsyä.  
Kevät, voisit tulla jo!

Varhaismummon mattoturinoita

Hiihtolomalla oli vähän aikaa, joten mitäpä muutakaan tällainen varhaismummo olisi tehnytkään kuin kutonut maton. Alunperin insipiraatiota sain tästä matosta, mutta yksinkertaistin sen äärimmilleen ja tein vain raitoja. Olihan tämä kuitenkin elämäni ensimmäinen matto, joten mitään kovin monimutkaista en viittinyt ruveta tekemään. Väreiksi olin alunperin ajatellut mustaa ja valkoista, mutta ihan täysin mustaa Taitoshopissa ei ollut. Otettiin sitten tommoista ihan tummansinistä, joka tietyssä valossa kyllä näyttää melko mustalta.

Kangaspuita pystyi varaamaan Sovintolasta, josta sitten varattiin tälle viikolle ja paikalla oli ohjaajakin näyttämässä miten tämä matto nyt syntyy - vaikka olisihan noita neuvojia ollut jo omasta takaakin :D
 
Taustalla kuului millon YleX, milloin Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie(jaksoin kuunnella toisen CD:n puoleen väliin - sitten alkoi päähenkilön omakotitalopakkomielle tuntua vähän kuivalta), ja viimeisenä päivänä sivistyneesti ranskalaista musiikkia.

Kyllä se jo aika äkkiä alkoi näyttää ihan maton näköiseltä! Vähän reunat ovat epätasaiset, mutta yritän lohduttautua sillä, että hei - se on miun eka matto. Välillä piti pitää kahvitauko. Termarissa oli mukana kuumaa pannukahvia ja lisäksi oli äidin tekemää pannukakkua omenahillolla, mmmm. Tuo haimuki on miun lemppari, 50 snt kirpparilta <3 Ja toisen päivän iltana se alkoi jo näyttää valmiilta! 1,8 metriä, kaksi päivää. Halusin sellaisen ihan selkeän ja yksinkertaisen, enkä mitään perinteistä räsymattoa - vaikka olisi sellainenkin kyllä ihan kiva! Ehkä seuraavaksi projektiksi sitten sellainen, ja tällä kertaa vanhoista kuteista :) 
Oli kyllä fiksu olo kun menin käsityökauppaan ja kysyin: "Onko täällä madon kuteita?" Huomasin kyllä heti sanoessani että hetkinen, joku meni pieleen... Kauppias hymyili ja korjasin äkkiä virheeni nauraen.

Semmosta tällä viikolla! Mitenkäs teidän hiihtoloma? :)

"Koskaan ei pidä lopettaa oppimista"

Jaa, niin. Kävin siis marraskuussa Italiassa piipahtamassa! Ehkä tässä vaiheessa olisi hyvä aika kertoa reissustani ennen kun jää ensi vuodelle :D Kyseessä oli siis jälleen CULTrips-hankkeen pilottimatka, ensimmäinen pilottimatka kun suuntautui Luxemburgiin(siitä lisää täältä)! Mutta siis, onhan Italia nyt ihan eri asia, ja vaikka ei nyt siellä Sisiliassa tai Roomassa hirveästi kerennyt viipyäkään, niin ei tuo pohjoisempikaan Italia, tarkemmin sanottuna Umbria, jäänyt yhtään huonommaksi! 

Varoitus: seuraa hirvittävä määrä kuvia. Tuhannesta kuvasta kun on vähän hankala karsia... Muut matkalaiset jo vähän kommentoivatkin että eivät tunnista minua ilman kameraa kun oon sen kanssa kaikkialla :D  

Turistipose.

Eka päivä meni Roomaan tutustuen. Kaikkea ei todellakaan kerennyt käymään läpi, mutta Colosseum nähtiin niin sisältä kuin ulkoa ja myös muita roomalaisia rakennuksia. Ei ollut opasta joten oli vähän hankala tietää missä oli mikäkin ollut, mutta päivä meni rentoillen ja ihmetellen.   
Olihan se Colosseum toki hieno. Siitä nyt ei saanut hirveästi irti kun ei ollut ketään selittämässä, kunhan nyt siinä katseltiin että jaaha, täällä kai ne gladiaattorit silloin joskus tappeli. Paljon kertoi myös se, että kun tultiin Colosseumin sisälle, otin yhden kuvan itse Colosseumista, huomasin maassa olevan kissan ja otin siitä ainakin viisi kuvaa... :D 

Mutta! Siellä oli sitruunapuita! Mokomat olivat laittaneet ne aitojen taakse, mutta silti!!!
Ja koska Italiassa oltiin, niin tärkeintä oli RUOKA. Kyllä, suuret kirjaimet olivat tarpeen tällaiselle wannabe-kulinaristille. Pastaa, pizzaa, jäätelöä. Kaikki parasta ikinä.  

Tuoretta basilikaa pizzassa, jossa mozzarellaa, oliiviöljyä(aina..!) ja tomaattia! Sai itse valita miten suuren palan haluaa, ihana paikka jonne paikalliset johdattivat!

Itse matka aloitettiin oliivipäivällä. Italialaisille oliiviöljy on The Juttu, kun puhutaan ruoasta. Sitä laitetaan kaikkialle minne vain pystytään, ja pääsimme tutustumaan sananmukaisesti oliiviöljyn juurille, sieltä mistä öljy tulee - oliivitiloille. Ja oliivipuita oli paljon!
Pääsimme myös itse kokeilemaan oliivien keräystä, tosin vähän vanhanaikaisemmilla menetelmillä. Nykyään käytetään verkkoja ja sellaista haravan näköistä vekotinta, joka heilui jonkinlaisen moottorin avulla heittäen oliivit talteen.
   

Ja koska oliiviöljyn elinkaareen tutustuttiin, oli seuraavana vuorossa ns. puristamo, jossa oliiveista tehtiin oliiviöljyä. Ihana brittienglannin omaava opas kertoili meille prosessista, ja huvitti hiukan että myös tehdasoloissa italialainen elämäntapa kävi selville - kellään ei ollut mitään valkoisia pukuja vaikka oltiin elintarvikkeiden kanssa tekemisissä ja oliiviöljyastiat olivat ammollaan :D Mitä sitä turhia stressata mistään bakteereista!

Päästiin myös maistamaan oliiviöljyä. Kyllä, ja meitä opetti ammattilainen, joka tunsi millaista on hyvä tai huono oliiviöljy! Oliiviöljyn ammattilainen, kuvitelkaapas sitä! Parasta on kyllä EXTRA VIRGIN OLIVE OIL, josta kyllä muistettiin meitä joka välissä :D

Seuraavan päivän teemana oli tryffelit, ja lähdettiin jo heti aamusta korkealle vuoren rinteille harjoittamaan vähän tryffelinmetsästystä! Faktanurkka: tryffeli on siis eräänlainen peruna(kuulemma, mutta miusta se muistuttaa enemmän sieneä), joka kasvaa maan alla muutamasta sentistä puolen metrin syvyyteen. Tryffelit, ainakin valkoiset, saattaa maksaa ihan älyttömiä määriä(2000 e/kg), mutta on niitä perustryffeleitä(90e/kg). Tryffelin tuoksu on ihan omanlaisensa, joten loppujen lopuksi tryffeliä ei edes tarvita paljoa maustamaan ruokaa.
   

 Mutta ennen kuin lähdette pää kolmantena jalkana laukkaamaan sinne lähimetsään, tryffelinmetsästykseen tarvitaan kolme asiaa: tryffelikoira, eräänlainen maan kuopimiseen tarkoitettu "keppi" sekä sertifikaatti. Suomessa tryffeleitä ei kyllä taida suuremmin kasvaa, joten mikäli mieli tekee lähteä niin kannattaa suunnata Italiaan!

  Päästiin vierailemaan tryffelimessuilla, jossa syötiin lounasta luonnollisesti tryffelillä maustettuna. Tryffelilasagne saattaa näyttää vähän lättänältä, mutta oli rehellisesti yksi parhaimmista ruoista mitä Italiassa pääsin maistamaan!
 
Viimeisenä varsinaisena, kokonaisena matkapäivänä keskityttiin käsitöiden ihmeelliseen maailmaan. Vierailukaupunkina toimi Foligno, joka kaikkien italialaisten kaupunkien tapaan henki historiaa ja keskiaikaa! Päivä oli kyllä yksi parhaimmista, koska milloin muulloin tulee mahdollisuus tehdä paperia keskiaikaiseen tyyliin? Oppaana oli suloinen italialainen mies, joka selitti italiaksi mitä pitää tehdä ja tulkki sitten käänsi englanniksi.

Tyylikkäänä myssyt päässä. Hyvin sovellun tähän keskiajan tyyliin!

Tuossa isossa saavissa oli (kylmää) vettä, pieneksi hakattua vaatesilppua ja hiukan suolaa. Oikealla oleva "oppipoika" sekoittaa seosta kun "mestari" ottaa silppua eräänlaiselle sihdille. Muistan vieläkin miten opas kertoi miten sihtiä pitää kääntää "horizontaaale - vertikaaale"! 


Meillä oli erilaisia vaihtoehtoja erilaisista aktiiviteeteista. Koska olin Luxemburgissa maastopyöräillyt, päätin nyt ottaa brodeeraustyöpajan. Kun tulimme paikalle, siellä oli kasa italialaisia mammoja kerääntynyt pöydän ympärille, pöydällä käsityötarvikkeet ja italiano-englanti-sanakirja. Niin suloista! Itse sain ryhmän vanhimman mummon oppaakseni, joka osasi ehkä viisi sanaa ranskaa, mutta se ei haitannut yhteisymmärrystämme yhtään. Kysyin vain "si? si?" ja hän vastasi teinkö väärin vai oikein. Lisäksi häneltä sai elämänohjeita - tulkkimme käänsi, että tämän 80-vuotiaan mummon mukaan "koskaan ei pidä lopettaa oppimista".

 

Voiko ihminen todemmassa ollakaan! Mummo myös ojensi minulle pienen mustan muistikirjansa ja kirjoitin siihen osoitteeni ylös, samoin kuin minäkin otin hänen osoitteensa. Laitoin mummolle jouluna joulukortin, liekkö mennyt sitten perille.. Mutta tuollaista kokemusta ei kyllä hevillä unohda!

Illalla(oho, tämä taisi ollakin toisen päivän ilta) tehtiin italialaista ruokaa itse Montefalcossa. Ohjaajana oli paikallinen australialainen yrittäjä, joka veti tällaisia italialaisia kokkausiltoja työkseen. Opeteltiin tekemään Aitoa Pastaa, lisäksi tehtiin punaviinikeksejä ja tryffeleitä lisättiin tietenkin itse pastaan.

Pastalevyn piti olla niin ohutta, että sen läpi näki. Tässä taitaa olla vielä urakkaa jäljellä...

Valmista pastaa! Oi että oli hyvää - niin kuin kaikki muukin tuolla illallisella, joka valehtelematta kesti lähes kolme tuntia. Mutta mikäs siinä syödessä ja viiniä nauttiessa :D

Ja takaisin Folignoon. Kerran vuodessa siellä järjestetään suuret keskiaikaiset markkinat, joissa väki pukeutuu tuon ajan asuihin ja jokainen asun yksityiskohta on tarkasti mietitty. Yksi asu saattoi maksaa jopa 10 000 euroa ja korkkarit oli sellaista sorttia että niillä ei näillä koivilla ainakaan kannata mennä Italian mukulakivikaduille horjahtelemaan! Pukuja pystyi myös lainaamaan/vuokraamaan, ja kävimme paikallisessa pukuvuokraamossa, jossa puvut oli tehty käsin! Uskomatonta.
Uskomatonta on myös sekin, miten paljon italialaiset omistautuvat kyseiselle festivaalille - järjestetään upea kulkue, rahat vaihdetaan euroista vanhoiksi rahoiksi ja kaikki nykyaikaiset kaupat ja kyltit peitetään. Lisäksi paikalla järjestetään Quintana-hevoskilpailu, jossa kilpailijat kiertävät kahdeksikon muotoista rataa ja yrittävät pyydystää peitsellä renkaita - samalla kun istuvat laukkaavan hevosen selässä. Voin siis kuvitella sitä tunnelmaa, joka tuolla vallitsee aina syyskuisin! Haaveena olisi päästä kokemaan tuollainen tilaisuus, oi..!

Vaikka en päässytkään kokemaan itse festivaalia, toi viimeinen ilta mukanaan yllätyksen - keskiaikaisen juhlaillallisen, jonne meidät johdattivat italialaisrumpalipojat pukeutuneina keskiaikaisiin asuihin! Paikalla oli myös "kuningas" ja "kuningatar", tarjoilijoita ja jokaisen ruokalajin välissä keskiaikaisia viihdyttäjiä.

Ennen jokaista ruokalajia tuli naamioitu mies pukeutuneena häikäiseviin asukokonaisuuksiin jäljessään tarjoilijat, jotka kantoivat mukanaan seuraavaa ruokalajia. Koko joukko käveli kuningasparin luo, ja kuningaspari nyökkäsi mikäli hyväksyi ruoan syömäkelpoiseksi. Ja sitä se todellakin oli.
   
(kuvia saa isommiksi klikkaamalla)
Viihdykettä tarjosi myös tulennielijä, joka seisoi ja makasi myös piikkimatolla(jossa oli noin 10 sentin piikit, ei mitään lällyjä rentoilumattoja mitä Suomessa näkee) samalla kun nainen seisoi hänen rintansa päällä. Auts.

Siinä tiivistettynä matkani. Viimeinen päivä alkoi oikein mukavasti, kun viideltä oli herätys ja minäpä sitten iloisesti heräsin kolmea vaille viisi. Paniikkihan siitä tuli, mutta onneksi kukaan ei suuttunut ja ONNEKSI olin pakannut edellisenä päivänä! Toisen kerran sitten meinattiin myöhästyä lentokoneesta eikä edes tiedetty sitä kun ei älytty kuunnella kuulutuksia, ja kännykästäkään ei voinut katsoa aikaa kun oli akku lopussa. Siinä sitten kun saavuttiin porteille, meitä vastaan tulee hätääntynyt lentoemäntä hoputtaen: "Madam! The plane is leaving! You must run! Run, madam or you'll miss the plane!". Juostiin ja kerettiin. Taisi jäädä vähän tuo italialainen elämänrytmi päälle siellä.. :D Ekana päivänä bussikuskikin oli sellaiset lupsakat 1,5 tuntia myöhässä! Mutta pitää sitä oppia rentoutumaan.

Vaikka aurinko paistoi, niin Italiassa oli KYLMÄ. Olikin aika ironista, että sain sieltä flunssan kun tulin takaisin. Eli, seuraavan kerran kesällä!  

Jos haluaa kytätä lisää Italian kuvia, niitä löytyy täältä.