Flash!

Voisin välillä pölistä näistä koulujutuistakin, koska tän blogin perusteella voisi epäillä että käynkö mie koulussa nykyään ollenkaan..! Meillä alko pari kuukautta sitten verkkomultimediakurssi, jossa ollaan tutustuttu Adobe Flashiin ja tehty ihan perus animaatioharjoituksia, esim. miten saadaan joku juttu pyörähtämään 360 astetta tai siirtymään oikeasta nurkasta vasempaan(villiä, tiedän!). 

Meidän ns. "lopputyö" on animoida jokin satu tai sen osa, ja sen voi myös halutessaan modernisoida. Myö päädyttiin sitten piiiitkällisen pohdinnan jälkeen punahilkkaan, jonka seikkailu onkin sitten vähän erilainen mitä Grimmin veljekset alunperin tarkoitti!

Vähän hahmosuunnittelua.

Meidän tarina ei ole oikeastaan pelkkä tarina, vaan Punahilkka-peli. Ja siinä pelissä tarinaa on raiskattu aika rankasti - susi on Puniksen juoppo kaveri, mummo omistaa kuntosalin ja loppuhuipentuma on ultimate battle scene, oh yeah! 

Ehkä laitan lopputuloksen tännekin, jos saan muilta luvan. Ehkä lopullinen tuotos saattaisi hiukan selventää asioita muutenkin :D

Tää nyt sitten ehkä meni vähän yli :D Kovis Punis!

Pieni vilaus lopullisesta animaatiosta:

Punahilkka on hyvin tyytymätön. Mutta miksi?

Pehmeä suklaa-juustokakku

Vapuksi tehtiin piknikille ihana suklaa-juustokakku! Oon aina halunnut kokeilla juustokakkua, joka paistetaan, yleensä kun keskityn vain näihin keksipohjallisiin hyydykekakkuihin. Kokki-kämppiksellä oli hyvä ohje, jota kokeiltiin ja voi että tuli hyvää! Pohja oli sopivan rapea ja täyte taas suloisen pehmeää, ah! 

No, jo riittää taivastelu. Tässäpä ohjetta! PAISTETTU SUKLAAJUUSTOKAKKU

Pohja 

200 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl kaakaojauhetta

Täyte

300 g tuorejuustoa(itsellä oli vain yksi 200g:n rasia, laitettiin sitten enemmän kermaa)

0,75 dl sokeria

2 kpl kananmunia

1 dl kermaa

1,5 tl kaakaojauhetta

1,5 tl maissitärkkelystä

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja laita voideltuun vuokaan, reunoille myös! Vaahdota täytteen kerma ja lisää muut aineet. Kaada pohjan päälle ja laita uuniin 180 asteeseen n. 50 minuutiksi, kunnes on ruskea  

Noita määriä voi myös vähän vaihdella oman maun mukaan - me laitettiin appelsiinituorejuustoa, ja voihan kakkuun lisätä vaikka oikeaa suklaatakin mikäli haluaa! :)
 

Myöhästyneet vappuhulinat

No, menihän tuo vappukin tuossa. Käymään tuli kavereita ja serkku, oli kivaa!

Taiteellisesti taas koristelin meidän liitutaulun. Ja nuo palluraiset ovat sitten ilmapalloja, tai mitä muuta kenelle muka tulisikaan niistä mieleen.. :D

Ajattelin vähän repäistä ja ostin Seppälästä siniset irtoripset! Siinäpä se sitten koko vappuvarustus olikin, ylioppilaslakkia lukuunottamatta olin aika perus juhlavetimissä. Mietin, että olisin ostanut pinkin peruukin, mutta sen kanssa ei olisi lakki mahtunut! Joten näillä mentiin.

Oli kyllä työn ja tuskan takana tunkaista nuo silmään, alkukin meni tosi hienosti kun huomasin että laitoin vasemman ripsen oikeaan.. Mutta kylläpä nuo sitten asettuivat, vaikkakin loppuillasta alkoi liimaukset jo vähän repsottaa :D 

Piknikillä piti olla myös ilmapallot mukana, tietenkin!

Käytiin piknikillä Ystävyydenpuistossa, oli voisarvia, suklaa-juustokakkua(ohje tulee myöhemmin), keksejä, boolia, appelsiinikuoharia(joka oli halpaa mutta pahaa), vohvelikeksejä ja viinirypäleitä! Om nom nom.

Perinteisesti puhallettiin myös saippuakuplia, hihii!

Illalla sitten kierreltiin ympäri Joensuuta ja mentiin Kerubiin monen mutkan kautta - ja odotettiin tunti sisään ja puoli tuntia vielä Kellariin, kun ei saatu leimoja. Olivat sitten ihmiset lähteneet liikkeelle :D 

Hyvää myöhäisvappua kaikille!

Lapsikuvausten vaikeus ja ihanuus

Viikonloppu meni siskon luona kirpputoreillessa, paikallisessa rokkitapahtumassa HeiRockissa(kuvia tulossa myöhemmin!), kevään fiilistelyä(Muurahaispesä! Sitruunaperhosia! Vesilätäköt!) ja kuvaussessioita. Koulua varten pitää tehdä jonkinlainen kuvasarja, ja mie taas menin sen jyrkimmän mutkan kautta ja päätin yhdistää lapsikuvauksen sekä kuvaan ompelemisen.

Miulla oli aika monta ideaa, mutta en sitten oo varma mitkä niistä lopulta valitsen!

Sisko laittaa päälle kuvausvaatteet.

Kiireessä en kerenny ottaa parempaa kuvaa, kun piti mennä jo seuraaviin kuvauksiin. Huomatkaa hiusklipsit ovensuussa.

Yhdessä miun lempparikuvista otettiin majassa, jonka kanssa oli vähän säheltämistä, mutta lopulta siitä tuli kyllä aika hieno. Vaikkakin vähän ahdas ja kuuma, kun laittoi kolme pöytälamppua tuomaan lisävalaistusta! 

 

Mörkökuvan valmistelua, ilman mörköä tosin vielä tässä vaiheessa. Toivottavasti rakkaalle kummipojalle ei tullut kauheita traumoja siitä, että sanoin että sängyn alla on mörkö ja tätä kävi pelottamaan. Hyvien tilannekuvien takia mitä vain...! No, mummo laittoi sitten possupehmolelun sängyn alle ja vakuuteltiin, että siellä mitään mörköä ole ja tilanne oli ohi hetkessä. On se vaan hyvä että on olemassa mummo, joka rauhottelee valokuvausten mallit :D

Rallikuvauksissa olikin vähän hankaluuksia, kun malli oli menossa niin hurjaa vauhtia ettei perässä tahtonut pysyä! Siksi suurimmassa osassa kuvissa näkyi lähinnä kuvattavan selkä ja hyvällä tuurilla pala nenänvartta.

Lumi oli sulanut isoksi lätäköksi.

Muutenkin kuvaustilanteet oli suhteellisen hektisiä, kaiken piti olla etukäteen valmiina, koska itse kuvaustilanteessa malli ei yleensä jaksanut olla kuin muutaman minuutin ja sitten juoksentelikin jo pihan toisessa päässä. Piti siis olla nopea ja ottaa kaikki ilo irti niistä parista hetkestä jotka malli jaksaa olla paikallaan!

No, se itse kuvaus on suoritettu - vielä pitäisi keksiä, miten kuvaan voi ommella. Siitä prosessista tulee kyllä aika mielenkiintoinen... Eikä se deadlinekaan ole kuin vasta ensi viikolla - mihinkäs sitä muuhun tässä elämässä olisikaan aikaa kuin kouluun!

Vive la France, osa 1 - ruoka

Kuten tässä oon jo hienovaraisesti hehkuttanutkin, niin kävin viime kuussa Ranskassa. Voi apua, tasan kuukausi sitten tosiaan olin siellä! Tuntuu kuin olisi vasta joku viikko sitten tullut takaisin..! Ja sinänsä ironista, että silloin siellä oli kuin kesä(+20C....), aurinko paistoi ja kaikkea, ja kuukauden päästä täällä Suomessa ei vielä olla siellä päinkään!

Mutta, kun puhutaan Ranskasta, tulee ensimmäisenä mieleen ruoka - ainakin tällaiselle pienelle wannabe-kulinaristille! Ja sitä ruokaa, oi, sitähän oli.

Miun hostin kanssa(jonka nimi muuten oli vielä Amélie - ei voi olla sattumaa!) käytiin eräs aamu paikallisessa leipomossa, boulangerie(yksi niistä harvoista sanoista joita osaan Ranskaksi - hei, tärkeimmät ensimmäiseksi!). Hyllyt vaan notkui patongeista ja leivistä ja oli niin vaikea päättää mitä ottaa! 
Lopulta kuitenkin päädyttiin perinteisiin croissantteihin ja omenatorttuun. Ranskalaisethan siis vetää aamupalaksi perinteisesti lähes aina jotain makeaa, just tollasia leivoksia tai keksejä! 

 

Täytyy kyl myöntää et tuolla itekin tottui tollaisiin makeisiin aamupaloihin, tosin tollaisia jos ahtaisi joka aamu saattaisi levitä aika uhkaaviin mittoihin aika nopeasti! Että ehkä jätän croissantit vain erikoisiin hetkiin ja hitaisiin aamupäiviin.

Kurssilla oli myös joka aamu tapana, että jokaisen maan ryhmä teki muille oman maansa aamupalan. Saatiin siis nauttia mm. tsekkiläisistä kananmunaleivistä(eräänlainen omeletin ja leivän yhdistelmä), virolaisista sipuli-kalaleivistä ja tietenkin omasta, suomalaisesta aamupalastamme! Tarjolla oli ruisleipää, hapankorppua, näkkileipää, kaurapuuroa sekä leivänpäällisiä(jotka kyllä onneksi saatiin paikan päältä!), ja hyvin näytti maistuvan :)

Huomatkaa erittäin hieno possu-kyltti ja epätoivoinen yritys opettaa ulkomaalaisille vähän suomea.

Saksalainen aamupala sen sijaan... Anteeksi vain, mutta mitä ihmettä?!   
...jep se on siilin muotoinen keko raakaa jauhelihaa, johon on tungettu suolatikkuja ja sipulin palasia. Todella houkutteleva tapaus...!

Kouluruoka sen sijaan oli aika jännä tapaus, vaikka kyllähän se oli aika massaruokaa niin kuin Suomessakin, pakasteita ja valmisruokia, mutta se määrä!

Ja rajaus on tietenkin taiteellinen, kuten aina kuuluukin olla.

  Ja näin se meni: ensin otat salaattilautasen, jonka jälkeen saat valita jälkiruoan - purkkihedelmiä tai kakunpalanen tai vanukas(kätevästi valmisvanukas käännetty ylösalaisin lautaselle :D). Tämän jälkeen valitset, otatko juustopalan vai jogurtin, lisäksi saa ottaa myös jonkun hedelmän. Sitten on pääruoan vuoro, ja kokki tarjoilee sen lautasellesi. Oli hassua kun kokki ei kahden viikon alussa osannut sanoa oikein mitään englanniksi, mutta loppuaikana huomasi, että se oli selvästi harjoitellut vähän ihan vain meitä varten!

Ja sitten yhtenä päivänä oltiin kaupungille menossa shoppailemaan, mutta huomattiinkin, että kappas, kaupat ovatkin kiinni klo 12-14. Ajateltiin sitten mennä syömään, ja kaupungilla vastaan tulikin yksi meidän kurssilaisista, Ranskassa asuva marokkolainen, vastaan. Ehdotti sitten, että tultaisiin hänen luokseen lounaalle, ja niinhän sitä sitten mentiin.
 
 Käytiin kaupassa ostamassa patonki(tietenkin), ja paikan päällä oli kämppis tekemässä tomaatti-lihapullakastiketta ja meille tytöille tarjoiltiin pikkiriikkiselle pöydälle salaatit, öljyt ja salaatinkastikkeet! Ja siihen mitään omia lautasia tarvittu, napsittiin kaikki vaan samalta - samoin kuin kastikkeen kanssa; ensin pala patonkia kouraan ja sitten dipataan vaan kastikkeeseen. Ja oi nam että oli hyvää. Samalla saatiin tietää kaikkea Marokosta ja muslimeista - tiesittekö, että siellä häät on ainakin kolmepäiväiset, jonka aikana morsiamella on monta eri pukua! Voi jos pääsis joskus vielä semmosetkin kokemaan..!

Amélien luona tehtiin illalla lähinnä aina jotain suhtkevyttä illallista, kuten pizzaa tai tässä tapauksessa, ratatouillea! Ei kyllä tainnut olla ihan yhtä samanlaista kuin Ratatouille-elokuvassa - siistissä pinossa tomaatit, kesäkurpitsat ja mitkälie - vaan suoraan purkista lämmitettynä. Mutta silti, ratatouille on se must juttu!
  Kananmuna oli Amélien oma lisäys :D Yritin sähköposteissa ennen Ranskaan saapumista vähän vihjailla, että haluun kokeilla kaikkia perinteisiä ranskalaisia ruokia, ja kaipa tämä oli sellaista perinteistä ranskalaista opiskelijaruokaa! Mutta kulttuuria kaikki tyynni!


Ja no okei, voisin kyllä sanoa, että sen sijaan juustofondue on aikamoista hifistelyruokaa. Ja fiilistelyruokaa. Tässä kohdassa sana ruoka kuulostaa liian maalaiselta, joten sanotaanpa nyt vaikka että se oli ennemminkin fiilistelynautinto!
 

Fonduetäytteinen pullaposki tyytyväisenä. Jostain syystä oli kyllä ihmeellisen paljon matkalta kertyneitä kuvia, joissa esiinnyin ruoan kanssa! Wonder why...

 Kurssiin kuului myös yritysvierailuja paikallisissa yrityksissä, ja mie yhtenä onnekkaiden joukosta pääsin tutustumaan viini- ja juustotehtaaseen, samalla kun osa pääsi tutkailemaan proteesien ja metallipajan ihmeellistä maailmaa. Kuulemma järjestäjät olivat yrittäneet laittaa ihmisiä heidän koulutusaloihinsa sopiviin yrityksiin. En sitten tiedä, miten juusto tai viini liittyy graafiseen suunnitteluun(yrittivätköhän ne vihjailla jotain kulttuurialan opiskelijoiden vapaa-ajan taipumuksista...), mutta myönnän hiukan hihittelleeni vahingoniloisesti kirurgin suojamaskiin, joka meille kaikille jaettiin muun suojavarustuksen mukana ennen juustotehtaaseen astumista.
  
Osa juustoista oli valtavia, ja tehdas oli todella pitkä käytävä, joka oli aikoinaan toiminut junatunnelina! Opas kertoi innokkaasti juustonvalmistusprosessista, ja että juustot on tuolla muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, ja työntekijät sitten rapsuttelee niistä homeita pois aina päivittäin. Ei ehkä kuulosta hirveän houkuttelevalta, mutta sitähän se homejuusto kuitenkin on!

Ja vierailun kokokohta - maistiaiset!
 
 Viimeisenä iltana oli päätösjuhla, jossa paras ryhmä sai palkinnot ja tärkeät miehet puhuivat tärkeistä asioista(joista en kumma kyllä muista enää mitään), mutta pitkien puheiden aikana vilkuilin vain alati täyttyvää buffet-pöytää, ja oi sitä onnea kun viimein pääsi nauttimaan sen antimista!

 

 Mutta ylipäätään nauratti, miten oli saapunut Ranskaan, ruoan mekkaan, ja sitten ekana päivänä menee syömään minnekä muuallekaan kuin mäkkäriin.

French fries, he he.

 On se vaan niin turvallinen vaihtoehto aina! Puolustaudun kyllä sanomalla, että oli ihan älytön nälkä jonkun 12h matkustamisen ja ällön lentokoneruoan jälkeen. 

Mutta oon sentään ylpeä siitä, että en käynyt siellä toistamiseen kertaakaan (hampurilaisella. Caffe Latten kyllä osasin tilata - RANSKAKSI!) - toisin kuin jotkut meidän ryhmäläisistä! Sanokaa mitä sanotte, mutta miusta jos ylipäätään näkee sen vaivan, että matkustaa ulkomaille, niin siellä pitäisi kokeilla vähän jotain muuta kuin mitä kotikonnuilla. Toisaalta aika ironista, että söin siellä myös noiden perusranskalaisten ruokien lisäksi italialaista(pizzaa ja lasagnea), kiinalaista, marokkolaista ja lisäksi käytiin myös saksalaistyylisessä ravintolassa syömässä. Että jo oli kumma että Ranskassa ei saanut ranskalaista ruokaa, ellei sitten halunnut maksaa 80 euroa sammakonreisistä!

Ruoka oli kuitenkin halpaa, patongin sai muutamalla kymmenellä sentillä ja ihmiset osti niitä älyttömät määrät - yhdelläkin perheellä näin 10 patonkia ostoskärreissä! Ja viinikin oli niin kovin, kovin edullista - halvin pullo - uskokaa tai älkää - euron. Mutta ajattelin kuitenkin panostaa vähän laatuviiniin ja ostin tuliaisiksi roseviinejä huikealla kolmella eurolla :D Lisäksi oli viiniä pakattuina pillimehujen näköisiin purkkeihin, eli sanalla sanoen: pilliviiniä!

 Naurettiin sille koko ilta, ja sitten vielä enemmän, kun huomattiin, että kyseisestä viinistä riitti ainakin kahdeksan ihmisen lasiin juotavaa! Oli kyl pakko ostaa noita tänne Suomeenkin, vaikka ei ne varsinaisesti ollu mikään maun riemuvoitto..

Ja okei, oikeestihan tuo on tarkoitettu ruoanlaittoon(tsekkaa kokinhattu purkin kyljestä), mutta ei kerrota kenellekään.