Vive la France, osa 1 - ruoka

Kuten tässä oon jo hienovaraisesti hehkuttanutkin, niin kävin viime kuussa Ranskassa. Voi apua, tasan kuukausi sitten tosiaan olin siellä! Tuntuu kuin olisi vasta joku viikko sitten tullut takaisin..! Ja sinänsä ironista, että silloin siellä oli kuin kesä(+20C....), aurinko paistoi ja kaikkea, ja kuukauden päästä täällä Suomessa ei vielä olla siellä päinkään!

Mutta, kun puhutaan Ranskasta, tulee ensimmäisenä mieleen ruoka - ainakin tällaiselle pienelle wannabe-kulinaristille! Ja sitä ruokaa, oi, sitähän oli.

Miun hostin kanssa(jonka nimi muuten oli vielä Amélie - ei voi olla sattumaa!) käytiin eräs aamu paikallisessa leipomossa, boulangerie(yksi niistä harvoista sanoista joita osaan Ranskaksi - hei, tärkeimmät ensimmäiseksi!). Hyllyt vaan notkui patongeista ja leivistä ja oli niin vaikea päättää mitä ottaa! 
Lopulta kuitenkin päädyttiin perinteisiin croissantteihin ja omenatorttuun. Ranskalaisethan siis vetää aamupalaksi perinteisesti lähes aina jotain makeaa, just tollasia leivoksia tai keksejä! 

 

Täytyy kyl myöntää et tuolla itekin tottui tollaisiin makeisiin aamupaloihin, tosin tollaisia jos ahtaisi joka aamu saattaisi levitä aika uhkaaviin mittoihin aika nopeasti! Että ehkä jätän croissantit vain erikoisiin hetkiin ja hitaisiin aamupäiviin.

Kurssilla oli myös joka aamu tapana, että jokaisen maan ryhmä teki muille oman maansa aamupalan. Saatiin siis nauttia mm. tsekkiläisistä kananmunaleivistä(eräänlainen omeletin ja leivän yhdistelmä), virolaisista sipuli-kalaleivistä ja tietenkin omasta, suomalaisesta aamupalastamme! Tarjolla oli ruisleipää, hapankorppua, näkkileipää, kaurapuuroa sekä leivänpäällisiä(jotka kyllä onneksi saatiin paikan päältä!), ja hyvin näytti maistuvan :)

Huomatkaa erittäin hieno possu-kyltti ja epätoivoinen yritys opettaa ulkomaalaisille vähän suomea.

Saksalainen aamupala sen sijaan... Anteeksi vain, mutta mitä ihmettä?!   
...jep se on siilin muotoinen keko raakaa jauhelihaa, johon on tungettu suolatikkuja ja sipulin palasia. Todella houkutteleva tapaus...!

Kouluruoka sen sijaan oli aika jännä tapaus, vaikka kyllähän se oli aika massaruokaa niin kuin Suomessakin, pakasteita ja valmisruokia, mutta se määrä!

Ja rajaus on tietenkin taiteellinen, kuten aina kuuluukin olla.

  Ja näin se meni: ensin otat salaattilautasen, jonka jälkeen saat valita jälkiruoan - purkkihedelmiä tai kakunpalanen tai vanukas(kätevästi valmisvanukas käännetty ylösalaisin lautaselle :D). Tämän jälkeen valitset, otatko juustopalan vai jogurtin, lisäksi saa ottaa myös jonkun hedelmän. Sitten on pääruoan vuoro, ja kokki tarjoilee sen lautasellesi. Oli hassua kun kokki ei kahden viikon alussa osannut sanoa oikein mitään englanniksi, mutta loppuaikana huomasi, että se oli selvästi harjoitellut vähän ihan vain meitä varten!

Ja sitten yhtenä päivänä oltiin kaupungille menossa shoppailemaan, mutta huomattiinkin, että kappas, kaupat ovatkin kiinni klo 12-14. Ajateltiin sitten mennä syömään, ja kaupungilla vastaan tulikin yksi meidän kurssilaisista, Ranskassa asuva marokkolainen, vastaan. Ehdotti sitten, että tultaisiin hänen luokseen lounaalle, ja niinhän sitä sitten mentiin.
 
 Käytiin kaupassa ostamassa patonki(tietenkin), ja paikan päällä oli kämppis tekemässä tomaatti-lihapullakastiketta ja meille tytöille tarjoiltiin pikkiriikkiselle pöydälle salaatit, öljyt ja salaatinkastikkeet! Ja siihen mitään omia lautasia tarvittu, napsittiin kaikki vaan samalta - samoin kuin kastikkeen kanssa; ensin pala patonkia kouraan ja sitten dipataan vaan kastikkeeseen. Ja oi nam että oli hyvää. Samalla saatiin tietää kaikkea Marokosta ja muslimeista - tiesittekö, että siellä häät on ainakin kolmepäiväiset, jonka aikana morsiamella on monta eri pukua! Voi jos pääsis joskus vielä semmosetkin kokemaan..!

Amélien luona tehtiin illalla lähinnä aina jotain suhtkevyttä illallista, kuten pizzaa tai tässä tapauksessa, ratatouillea! Ei kyllä tainnut olla ihan yhtä samanlaista kuin Ratatouille-elokuvassa - siistissä pinossa tomaatit, kesäkurpitsat ja mitkälie - vaan suoraan purkista lämmitettynä. Mutta silti, ratatouille on se must juttu!
  Kananmuna oli Amélien oma lisäys :D Yritin sähköposteissa ennen Ranskaan saapumista vähän vihjailla, että haluun kokeilla kaikkia perinteisiä ranskalaisia ruokia, ja kaipa tämä oli sellaista perinteistä ranskalaista opiskelijaruokaa! Mutta kulttuuria kaikki tyynni!


Ja no okei, voisin kyllä sanoa, että sen sijaan juustofondue on aikamoista hifistelyruokaa. Ja fiilistelyruokaa. Tässä kohdassa sana ruoka kuulostaa liian maalaiselta, joten sanotaanpa nyt vaikka että se oli ennemminkin fiilistelynautinto!
 

Fonduetäytteinen pullaposki tyytyväisenä. Jostain syystä oli kyllä ihmeellisen paljon matkalta kertyneitä kuvia, joissa esiinnyin ruoan kanssa! Wonder why...

 Kurssiin kuului myös yritysvierailuja paikallisissa yrityksissä, ja mie yhtenä onnekkaiden joukosta pääsin tutustumaan viini- ja juustotehtaaseen, samalla kun osa pääsi tutkailemaan proteesien ja metallipajan ihmeellistä maailmaa. Kuulemma järjestäjät olivat yrittäneet laittaa ihmisiä heidän koulutusaloihinsa sopiviin yrityksiin. En sitten tiedä, miten juusto tai viini liittyy graafiseen suunnitteluun(yrittivätköhän ne vihjailla jotain kulttuurialan opiskelijoiden vapaa-ajan taipumuksista...), mutta myönnän hiukan hihittelleeni vahingoniloisesti kirurgin suojamaskiin, joka meille kaikille jaettiin muun suojavarustuksen mukana ennen juustotehtaaseen astumista.
  
Osa juustoista oli valtavia, ja tehdas oli todella pitkä käytävä, joka oli aikoinaan toiminut junatunnelina! Opas kertoi innokkaasti juustonvalmistusprosessista, ja että juustot on tuolla muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen, ja työntekijät sitten rapsuttelee niistä homeita pois aina päivittäin. Ei ehkä kuulosta hirveän houkuttelevalta, mutta sitähän se homejuusto kuitenkin on!

Ja vierailun kokokohta - maistiaiset!
 
 Viimeisenä iltana oli päätösjuhla, jossa paras ryhmä sai palkinnot ja tärkeät miehet puhuivat tärkeistä asioista(joista en kumma kyllä muista enää mitään), mutta pitkien puheiden aikana vilkuilin vain alati täyttyvää buffet-pöytää, ja oi sitä onnea kun viimein pääsi nauttimaan sen antimista!

 

 Mutta ylipäätään nauratti, miten oli saapunut Ranskaan, ruoan mekkaan, ja sitten ekana päivänä menee syömään minnekä muuallekaan kuin mäkkäriin.

French fries, he he.

 On se vaan niin turvallinen vaihtoehto aina! Puolustaudun kyllä sanomalla, että oli ihan älytön nälkä jonkun 12h matkustamisen ja ällön lentokoneruoan jälkeen. 

Mutta oon sentään ylpeä siitä, että en käynyt siellä toistamiseen kertaakaan (hampurilaisella. Caffe Latten kyllä osasin tilata - RANSKAKSI!) - toisin kuin jotkut meidän ryhmäläisistä! Sanokaa mitä sanotte, mutta miusta jos ylipäätään näkee sen vaivan, että matkustaa ulkomaille, niin siellä pitäisi kokeilla vähän jotain muuta kuin mitä kotikonnuilla. Toisaalta aika ironista, että söin siellä myös noiden perusranskalaisten ruokien lisäksi italialaista(pizzaa ja lasagnea), kiinalaista, marokkolaista ja lisäksi käytiin myös saksalaistyylisessä ravintolassa syömässä. Että jo oli kumma että Ranskassa ei saanut ranskalaista ruokaa, ellei sitten halunnut maksaa 80 euroa sammakonreisistä!

Ruoka oli kuitenkin halpaa, patongin sai muutamalla kymmenellä sentillä ja ihmiset osti niitä älyttömät määrät - yhdelläkin perheellä näin 10 patonkia ostoskärreissä! Ja viinikin oli niin kovin, kovin edullista - halvin pullo - uskokaa tai älkää - euron. Mutta ajattelin kuitenkin panostaa vähän laatuviiniin ja ostin tuliaisiksi roseviinejä huikealla kolmella eurolla :D Lisäksi oli viiniä pakattuina pillimehujen näköisiin purkkeihin, eli sanalla sanoen: pilliviiniä!

 Naurettiin sille koko ilta, ja sitten vielä enemmän, kun huomattiin, että kyseisestä viinistä riitti ainakin kahdeksan ihmisen lasiin juotavaa! Oli kyl pakko ostaa noita tänne Suomeenkin, vaikka ei ne varsinaisesti ollu mikään maun riemuvoitto..

Ja okei, oikeestihan tuo on tarkoitettu ruoanlaittoon(tsekkaa kokinhattu purkin kyljestä), mutta ei kerrota kenellekään.

Lokerointia

Miut on aivopesty. Jälleen, myönnän sen. Mutta ei se haittaa, sillä aivopesun tulos sai miut hymyilemään kunnolla ekaa kertaa tänä päivänä. Tai yleensä koko viikkona. Mokoma tyhmä kevätsää, joka ei osaa päättää sataako kivikovia rakeita päin naamaa tai kasteleeko jättimäisillä lumihiutaleilla, jonka jälkeen sitten yrittää vielä sovitella kahden sekunnin auringonpaisteella. Älytöntä.


Mutta, iloiseen asiaan. Ostin Dymon!
   
Niille, jotka eivät tiedä: Dymo on asia, jolla voi kirjoittaa muihin asioihin, mitä ne ovat tai sisältävät. Siis tarrakone! Näitä on näkynyt jo aika monissa muissakin blogeissa, ja nyt eksyi sitten lopulta tännekin..!

Ja sisälläni asuu pieni narsisti, ensimmäiseksi kirjoitin oman nimeni, tietenkin. Se pääsi kunniapaikalle oveeni, jotta kaikki tietäisivät missä huoneessa asun, haa. 
 Miun alituisen purnukkahimon lisäksi se fakta, että niihin purnukoihin voi oikeasti kirjoittaa, mitä ne sisältävät, on sanalla sanoen huippua! Ei tarvitse aina vain keittiössä arvuutella, että onko tässä nyt jauhoja vai sokeria, ja jo kolmannen purkin kohdalla on valmis heittämään leivontakauhat nurkkaan.

 

...Helppo ihminen tietysti pitäisi kaikki jauhot ja makaronit omissa pusseissaan eikä laittaisi niitä erillisiin purkkeihin, joita pitää sitten jokaisen kokkaussession jälkeen olla täyttämässä. 

 

 
Mutta kun. Onhan se nyt niin hirmuisen söpöä.   
Ja kun kaikella on nimensä ja oma paikkansa minne ne kuuluvat, elämä tuntuu taas olevan vähän enemmän järjestyksessä. Innostuinpa jopa laittamaan viime kesän valokuvatkin albumiin - yleensä tässä hommassa kestää vähintään se vuosi(nimim. Lions Club-leiri vuodelta 2009 vieläkin laittamatta kansien väliin), mutta nyt oli aika järjestäytyä ja ryhdistäytyä! Ja kun vielä pääsis noista koulun rästitöistä!
 
  
(innostuin muokkaamaan kuvia Picasan HDR-toiminnolla, mikäli herättivät ihmetystä! Ehkä muotoilun opiskelijan pitäisi keskittyä vähän laadukkaampiin kuvanmuokkausohjelmiin, mutta myönnän: olen liian laiska avaamaan photaria. Sallittakoon se nyt, kun kesäkin on tulossa ja kaikkea!)

Varsin myöhästynyt postaus

Joo joo pääsiäinen meni jo, mutta pyöräytin niin älyttömän hienon kakun, että se on nyt pakko jakaa! Se on appelsiinicharlotta, jota tein viimeks yläasteen kotsantunnilla ja siitä asti oon miettiny, että pakko tehä tuota uudestaan.
 Ohje oli hyvin helppo - tai en edes tehnyt ohjeella, joten se nyt kertoo edes vähän jotain tän vaikeustasosta. Laitettiin vaan appelsiinirenkaita muovikelmulla vuorattuun kulhoon, sitten erikseen tehtiin rahka(ite laitoin vaniljarahkaa, persikkasosetta, kermaa ja sokeria), johon sitten lisäsin 5 liivatetta. Ohjeen kanssa oli vähän ongelmia kyllä, ku en liivattetta oo hirveesti tottunu käyttämään, mutta kyllä se siitä sitten kunhan muutaman kerran tavasi, että ensin kylmään ja sitten kuumaan veteen..! Sitten vaan rahka appelsiinien päälle ja kylmään jähmettymään, ja kun otetaan takaisin, niin käännetään ja ta-daa! Super-mahtava-ja-helppo appelsiinijälkiruoka on valmis! Varoitan kyllä, että tuo ei ihan hirmu helposti pysy yhdessä kasassa, mutta hyvää se oli!

 

Sisko oli tehnyt lisää kakkuja, mmmmm :)

Yleensä tuon ulkomailta aina tuliaiseksi ruokaa, eikä Ranskan matka jäänyt poikkeukseksi! Parin roséviinipullon(á 3e.... Ois pitäny vaan jäädä sinne, eikö halpa viini muka riitä syyksi?) ja suklaaherkun lisäksi toin lapsille näitä.

  Ulkokuori maistui ihan ehtoollisleivältä, ja sisällä oli jotain kirpakkaa karkkijauhetta! Oli niin hassuja että oli vähän pakko ostaa :D Noita kyllä veti vähän monta kerralla, että onneks oli vaan yks pussi!


Ja viime viikonloppuna olin reippaasti auttamassa siskoa paikallisissa urheilukisoissa - kisakahviossa!

Graafisen suunnittelun opiskelijana suunnittelin äärettömän upean kyltin, joka veti väkeä kuin häkä! (mikä sanonta!)

 
Oli kyllä hiukan noloa, kun tämmöinen olevinaan lukion käynyt rupesi miettimään yksinkertaisia laskutoimituksia päässä: "Okei, jos pulla maksaa 1,5e ja kahvi euron, ja kun tuo otti kaks pullaa ja kaks kahvia ja anto miulle 20 e setelin... Paljon siitä tulee takasin?" Hyvä etten kaivanut jos laskinta esille...! Vois kyllä ehkä vähän harjoittaa näitä päässälaskutaitoja!

Siskonlapset oli tietenkin myös urheilemassa ja Noora-täti taas räpsi kuvia, kun kaikki kolme mukulaa saivat mitaleja, jee!

Palkintoja odottelemassa.

Mitä väliä millään mitaleilla, kunhan saa suklaamunia!

Tää nyt oli vähän tämmöstä randomia settiä tällä kertaa, mutta kyllä se Ranska-postaus siellä vielä joskus tulee! Nyt oon kyllä päättänyt, että ensi viikolla oon ahkera - teen värinhallintaesseen, esitelmän ft. E&A, kuvakäsikirjotuksen(tosin onneksi en yksin), muokkaan korukuvat, joita kävin pari viikkoa sitten kuvaamassa Nurmeksessa, ja teen kurssisuunnitelman ja apurahahakemuksen Kyprokseen! Vieläköhän jotain uupui. Ai, kas, ja ensi viikolla on myös kesätyöhaastattelu ja anniskelupassiin lukeminen. 

Eipä ainakaan tekeminen lopu kesken!

Back to black

Kotiuduin Ranskasta jo 6 päivää sitten, mutta enpä ole jaksanut kirjoitella tänne. Koko viikko on mennyt vähän koomassa, yrittäen kotiutua Suomen kylmään niiden +20 helteiden jälkeen. 
  
Tämän päiväinen lumisade ei kyllä inspiroinu yhtään. Mieluummin olisin vaan jäänyt fiilistelemään Ranska-muistoja sisälle lämpimään, mutta uloshan sitä oli lähdettävä!  
Ranskassa tuli pohdittua jos jonkinlaisia asioita, muun muassa nyt omaa itseään ja ajatuksiaan ympäröivästä maailmasta. Niin paljon uusia ihmisiä, kulttuureita ja unohtumattomia hetkiä - siitä kaikesta ei selvitä ihan yhdessä yössä.

Oho, ei miun hiukset nyt ihan noin vaaleet oo!

Ranskassa ehkä uskalsi olla rohkeampi ja jutella enemmän ihmisten kanssa. Olosuhteiden pakosta, tietenkin, eihän sitä voi mennä 30 ihmisen keskelle ilman että puhuu mitään kenellekään, sehän olisi ihan hullua, ja siksi ihan mahtavaa, että kenelle tahansa pystyi juttelemaan melkein mistä tahansa! Suomessa kaikki palaa taas omiin uomiinsa ja elämä rajoittuu välille kämppä-koulu-koti. Tosin, voishan sitä yrittää jotenkin rikkoa rutiineja täälläkin ettei vallan turru.

Queen in my hand.

Yleensä aina sen jälkeen, kun on palannut ulkomailta, on ollut jotenkin helpottunut olo - takaisin ihanaan Suomeen! Mutta nyt tuntui että olisin voinut jäädä sinne helposti seuraavaksikin kahdeksi viikoksi. Koulu ei olisi ehkä hirveästi tykännyt, tosin tämän viikon koulussa olleena voisin sanoa että enpä olisi paljosta paitsi jäänytkään...

Tuntuuko joskus siltä että täytyy nostaa jalat ylös?

No, jos se vielä tästä. Ostin tänään kahdella eurolla keltaisen narsissin ja piristeenä on myös Ranskasta ostamani maailman söpöimmät balleriinat, jotka odottavat lehmätuolin päällä kärsimättömästi jalkoihin pääsyä.  
Kevät, voisit tulla jo!

Varhaismummon mattoturinoita

Hiihtolomalla oli vähän aikaa, joten mitäpä muutakaan tällainen varhaismummo olisi tehnytkään kuin kutonut maton. Alunperin insipiraatiota sain tästä matosta, mutta yksinkertaistin sen äärimmilleen ja tein vain raitoja. Olihan tämä kuitenkin elämäni ensimmäinen matto, joten mitään kovin monimutkaista en viittinyt ruveta tekemään. Väreiksi olin alunperin ajatellut mustaa ja valkoista, mutta ihan täysin mustaa Taitoshopissa ei ollut. Otettiin sitten tommoista ihan tummansinistä, joka tietyssä valossa kyllä näyttää melko mustalta.

Kangaspuita pystyi varaamaan Sovintolasta, josta sitten varattiin tälle viikolle ja paikalla oli ohjaajakin näyttämässä miten tämä matto nyt syntyy - vaikka olisihan noita neuvojia ollut jo omasta takaakin :D
 
Taustalla kuului millon YleX, milloin Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie(jaksoin kuunnella toisen CD:n puoleen väliin - sitten alkoi päähenkilön omakotitalopakkomielle tuntua vähän kuivalta), ja viimeisenä päivänä sivistyneesti ranskalaista musiikkia.

Kyllä se jo aika äkkiä alkoi näyttää ihan maton näköiseltä! Vähän reunat ovat epätasaiset, mutta yritän lohduttautua sillä, että hei - se on miun eka matto. Välillä piti pitää kahvitauko. Termarissa oli mukana kuumaa pannukahvia ja lisäksi oli äidin tekemää pannukakkua omenahillolla, mmmm. Tuo haimuki on miun lemppari, 50 snt kirpparilta <3 Ja toisen päivän iltana se alkoi jo näyttää valmiilta! 1,8 metriä, kaksi päivää. Halusin sellaisen ihan selkeän ja yksinkertaisen, enkä mitään perinteistä räsymattoa - vaikka olisi sellainenkin kyllä ihan kiva! Ehkä seuraavaksi projektiksi sitten sellainen, ja tällä kertaa vanhoista kuteista :) 
Oli kyllä fiksu olo kun menin käsityökauppaan ja kysyin: "Onko täällä madon kuteita?" Huomasin kyllä heti sanoessani että hetkinen, joku meni pieleen... Kauppias hymyili ja korjasin äkkiä virheeni nauraen.

Semmosta tällä viikolla! Mitenkäs teidän hiihtoloma? :)